perjantai 14. helmikuuta 2014

Ropelihännän ystävänpäevä

20130806_155353-normal.jpg
Se on sittä ystävänpäevä! Uamusella herätin äetin oekeen kunnon lipasuilla. Leuvan kärestä ohtaan asti.
Meleko monesti kerkisin ku oon aeka jootusa poeka.

Lipakasti ponkas mamma petiltään, varmaannii ilosta kiljahtain ku niin nätisti herätin ystävänpäevään.
Onko parempata tappoo herätä uamulla ku oman nelijalakasen kaverisa lempeeseen tervehykseen? Kysyn vuan.
Päevä mäni ihan vanahalla kuavalla. Meenasin kyllä jo jossaen vaeheessa kysyä että muistetaanko sitä tässä talossa mitenkää karkeekarvasta ystävätä? Näätti nimittäen siltä että iha on vuan peruspäevä männeellään.
No viimen sitte jollae välähti ja eekö vuan tuonu mulle oekeen kunnon luun! Semmosen kunnon köntsäkkeen joka on minun lempiherkkua. Kyllä heelu muuten meekäläesen häntä nii että ihme ku ee siitä laakerit palanu,heh!
(Niinku kuvasta näkkyy. Luuha on kuvvoojan käessä että piti kaet sitä koettoo olla hoplakkana.) Siihe vielä pala poron rintoo lisukkeeks. Ruaputusta, kaenalossa makkuuta ja muuta höpötystä. (Mitä kyllä piisoo muullonnii)
Että semmonen ystävänpäevä meellä. Ee huono, sanos Jorma Uotinennii.

Kaekille karvasille ja vähemmän karvasille, tassullisille ja tassun alla oloville kamuille
oekeen hyvvee ja haaskoo ystävänpäevee!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti