Narun nokassa

Vielä riitti mehtätiellä lunta vaekka muualla on jo sulanna. Kaekkiin pettoen sekkaan männä kopallettiin.
Eekä yhtää niistä nähty. Aenuat elävät meejän lisäks ol muutama hölömistyny tintti. Varmaan hölömistyvät siks ettee sielä kovin usseesti kukkaa immeenen jalakapelissä liiku. Raktorin urat ol vuan ja niitä pitkin ol hyvä ottoo pikataevalta. Puolenpäevänoravahhii ol varmaannii muuttanna jonnehhii ku ee näkynnä sitäkää.
Mamma laetto mulle semmosen punasen viistoesta metrijä pitkän narun, jota sanotaan kuulemma siks jälestysliinaks.

- En ymmärrä minkä tähen narulle on semmonen nimi pantu, vuan kuullostaahan se hienommalle se jälestysliina. Kerkisin meleko monta kertoo puotella kahakätteen urroo pitkin siinä ku mamma männä muokkas ommaan tahtiisa. (Hiittaaasstiii...)

Tässä oon sekuntti ennen lähtöö. Ja yks valamiina kamerasa kansa...

...tarkotuksena ottoo kuva lähöstä mutta olin sukkelampi ku sen sormi laakasimella. (Tietennii!)
Elikkäs tuo solomunnäkönen narun piässä oon minä. Sae siinä urassa kyllä hyvät vaahit, laakkasin monneen kertaan sen kilometrimiärän minkä yks puarusti kertaalleen. Nii että voes oekeestaan sannoo että meekäläenennii piäs iha uraputkeen. Kyllä oes ollu mellevätä männä vaahilla iha iliman naruja, mutta ku suatan lähtee hajujen perrään ni ee kuulemma uskalla laskee irti. Pöh!  No on kaet se hyvä että piäsöö ies narun nokassa männä puistelemmaan.

Loppuun arvotus: Mittee yhteestä on verrarilla (siis sillä aatolla, ee verkkarihoosulla) ja määräkoeralla? - No molempiin vaahti kiihtyy nollasta sattaan parissa sekunnissa :)