Päeväunta kuonon mitalla

Atvaelin tuossa uamusella että mitenkähän mahtaa tuassiisa männä tämä päevä. Sitä on uamun kähmässä aena mukavata etukätteen tuumiskella että mitteehän sitä tapahtuu päevän aekaan. Usseemmin kyllä ee mittään. Varsinnii ku nyt on ollunna muutamana päevänä tuota äksöniä vähä enämpi, ni eepä haettoes jos ee justiisa nyt mittää tapahtuskaa.

Mulla on varmaannii kuonosokki. Ku nuita ootoja ja vuarallisia hajuja on ollunna niin paljo viime aekoena ni varmana on nyt kuono sokissa. Ku en haestanna ies makkarapalloo joka ol tällätty kuppiin. Sanoen äetille että pitäsköön soettoo ihan elukkaliäkärille ja kysyä voepko määräkoeralta männä kuono kerrassaan sokkiin. -Ee aekonna soettoo, sano että ee ilikiä männä kysymään tuommosta. Ku ee ehken minun kohalla oo siitä kysymys. Sano että enämpi on nirsouvesta kyse, ku en kelepuuttanna sitä makkarata. Ku se ee ollunna kotleria. - Justiisa,sehä vasta melekonen tohtor on ku tuommosennii on tietävinnään. No eepä silti, en oo kyllä laavantae-makkarasta ikänän tykänny.

Mitteepä tuota jootavata vuohkoomaan. Räntee sato pihalla ja arvasin ettee männä lenkille ni uattelin kellahtoo sittä sohvalle. Ramas nii mukavasti.

Nukahin siihen...

...ja näen unta...  Aarinko paesto ja lämmitti. Ol niin laahkee kesäpäevä. Laakkasin nurmikolla sisarusten kanssa, ja koeraäet Sinna vahti meejän toelaeluja. Kaikkiin korvat lepatti tuulessa ku veettiin mänemään pitkin pihhoo. Velmies roekku hännässä ja koeraäet meetä toppuuttel että elekeepä poejjat nuin riehua ja nujuta. Sittä huilattiin yhessä läjässä koko sakki. Koeraäet lipas lempeesti korvantakkoo ja velmiehen ahter ol ihan nokassa kiinni ku kasassa muattiin. Ja sittä tuas rekellettiin porukalla. Kilivajjuoksulla ruokakupille ku koeraäet komenti murkinalle. Ja sittä lyöttäävyttiin ettoneelle sakilla. Koeraäet nuol meetä puhtaaks ku oltiin vähä ryvettynyttä sakkia kaekki...

-Häh?  Mittee ihmettä?  Missee minä oon?  Koeraäet?  Äet?!
Minkä tähen herätit? Oesin vielä vähä pentumaesemissa viipynnä...

Kesken niin makkeen unen heräsin siihen ku makkarapala ja kamera ol melekeen kuonossa kiinni ja äet silitti selekee. Äet ol luullu että älyttömänä kellotan ku en ollu kuhtuun vastanna, ja tul makkaran kansa kokkeelemmaan että oonko vielä ihan tolokussain. - Kaet tuota ee nii tajutonta koeroo liene ettee herree ku makkara on nokan alla. Ja kamera.

Mutta vieläe siinä tuntu, vaekka olin jo herreellä, niinku oes aarinko paestanna lämpimästi. Ol aeka hyvä miel.