maanantai 28. huhtikuuta 2014

Äetin suuvvuoro

Saempaan minnäe vuoron. Vaekka tingalle otti.

Iivarin luvalla suan nyt sannoo mittee mielee juohtuu. Vaekka suattaahan se olla hyvinnii että eeköpä tule jäläkijä tarkistammaa ja "oekolukemmaa"  tämän vielä. Hyvä jos alulle kerkijän.

Tuossa se makkoo jalajjuuressa. Mamman mussu, äetin armas, rakas pikku kiäryle. Mutkalla ku katkarapu koko koera. Joka kerta ku sitä katon, ni suan melekee veet silimiin ja uattelen aena että mitenkä on nuin hyvästi lykästännä ettoon tuommosen kaverin suanna. Kaekki meejjän koerat on jokkaenen ollu omija erikoesija tappaaksijjaan. Ee oo samallaesija ollu ykskää. Vuan eto epel on tämä tappaas. Ku eellinen saerastu vakavasti äkkijä ja sittä joovuttiin se poes piästämmää, uattelin ettee ikänä ennee meelle koeroo.

Ettee sitä suruva ja ikävätä ennee millonkaa.
Sittä rupes mökki tuntummaa nii tyhjältä ja kylymältä. Ja eeku kuvija kahtelemmaa netistä. Että mistee meelle koera.Ja ku tuon pikku makkaran näen ni se ol siinä. Syvän kerralla nurin.

Joulu%202011%20018-normal.jpg
Ja niimpä se sittä tul tänne. Ja siitä tul meejjän Iivari, pikku-Ii.

Se on sittä yks kiltimpijä koerija mittee tiijjän. Semmonen " kaekki kääp "-tyyppi. Kertookaa ee oo hampaetaa näättännä suati meenanna napata kiini. Ee ies leekillää. Vaekka mitenkä sitä vunttoes ni se eeku olla höllöttää. Kiltti, sulonen ja hyväluontonen. Ja nii iärettömän rakas.

Kuva0212-normal.jpg

Yhessä katotaan telekkarijahhii. Sehä on oppinna jo että ku viijjen uutisten mussiikki soep ni kohta alakaa Kyläsaeraala.  Sitä sittä katottaan yhessä ja se suap hammastikun. Nakottaa kuapin eissä het ku uutisten tunnus kuuluu. Että missään viipyy tikku. Ja sittä sanottaa ettee koerat muka tunne kelloo! Tämä aenahhii. Ku kerta kaekilla ykkösen uutisilla on sama mussiikki ni tietääpä ettee mäne viärii uutiste aekaa siihe istummaa ja tikkuvvaan uottelemmaa.

Yöt se makkoo petilläsä minun petin vieressä. Ja kuinkaan monasti on herättännä minuva peettelemmää ku on sen peete luiskahtanna poekkeen piältä. Nätisti ja varovasti herättää. Lipasoo vähä kielenkärellä että äet, peettele. Ja minä peettelen. Niinku omija penskojan ku olivat pienijä. Ku pienhä se on tuohii läppäkorva. Ja paleltuu raakka.

20140414_143026-normal.jpg

Vaekka se on välillä mahottoman tormakkana haakkumassa kaekki kärpäsestä lähtiin, ja luulis iänestä piätellen että kohta jonnii syöp ni silti se on sittä loppuinlopuks semmonen pikku lapanen. Kiltti.

Juuttaan iteppäenen se ossoo olla toesinnaan. Ja kahtoo jollonnii semmosella "Sir Ivar -ilimeellä", piä korkeella ku ravihevosella ja syrjäsilimällä. Varsinnii jos tarjottaan semmielestä epäkelepoo muonoo. Eekä aena nii hallitusti mäne nämä lenkit. Jumija ossoo. Turhan suulassii se kyllä joskus on ja vähä näsäviisassii. Että paljo keskustellaa asijoesta. Ja aena minun pittää perustella kaekki mittee sanon. Silti en sitä vaehtas mihinkää.

Kuva0210-normal.jpg

Aena ku katon sitä ni tulloo mielee että oonkoon tehnnä nyt sen hyväks kaekemmahollisen ja mittee vielä voesin tehä ettoes sillä mahollisimman hyvä olla.

Tuo pikkunen rullakorva on vieny minun syvämmen. Ja kiärässy minut kertalinttuulla tassusa ympär.
Iha oon männyttä sen silimiin kahtoessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti