Koerakuiskoojiin murheenryyni

Oompa sittä suanu tänäpäevänä silitystä ja ruaputusta. Namija ja luita.
Aenahhii kahen viikon annos iha kertarymmääksellä. Jollahhii on ollunna  huono omatunto, vissiin.

Ku eelissä päevän ol tämä joku liesussa koko päevän. Ee kaakana vuan kuitenniisa kottoo poekessa.
Mummulla ol niät syntymäpäevä ja äet ol sielä huusholloomassa. Vieraehen varalta.

No piäsinkö mukkaa? Empä tietenkää. Ku ee kuulemma voe viijjä vanahoen immeesten huusholliin näen eläväestä koeroo. Varsinkaa ku sielä on vieraeta. Kyllä vuan minusta oes voenna. Oesin osanna käättäätyvä.
Ja oes Mummu ja Ukki minut huolinna. Niillon tiskapöövvän alakuapissa namipussihhii iha minuva varten.
Kottii pit jiähä ja ikkunasta katella silläaekoo. Koetin kyllä sannoo että ohan niitä terapijakoeriahhii vanahoen immeesten luona käämään. Että minkätähe en minnäe voes olla. Äet sano vuan että terapoe sinä sittä muullon, nyt suat viihyttöö ihtees pihassa. Ikävä immeenen.

Ni sittäpä on tänäpäevänä ollunna toene iän. Kyllä höpöteltiin ja pussaeltii korvaläppään. Kyllä irtos ylmiäräsijä herkkutikkujahhii. Hierottii ja sylissä pijettiin. Kyllä vietii pitkälle lenkille mehtää ja lumhangelle.

Käätii pällistelemässä suon laejjassa hirviin jäläkijä. Koetin olla niinku ee kiinnostas ku vähä vielä ketutti se eelinen.

Kumma ol se tie. Siinol niinku kevvään ja talaven raja. Myö tultii talaven puolelta ja mäntiin kevvään puolelle.
Sielä ol pitkä matka kevvään puolta kulukee, vuan pit tulla talaveen takasi jos miel kottii.
Minen mielinnä.

Tuossa sitä ollaan siinä rajalla. Missä seesottaan ni on lunta myyvvä asti ja tuola takakätteenpäen missee käätiin ee mittää.

Hyvi nihkeesti tuahasin takasi. Mukavempi oes ollunna tuola kevvään puolella. Paljo hajujahhii.
Yks eeku vet vuan että kottiin männään.

Panin tääsjarrut piälle. Kaekilla käpsillä. Naru suorana ku yks koetti hookutella luppoomalla sen seehtemät herkut ja kolineet jos tulen.

 Koerakurut ja -kuiskoojat oes kyllä suanna halavaaksen mitenkä sitä tiälä mänetellään hakkaakseen männeen koeran kansa. Kyllä oes Viktooria ja Seessari siunustelleet. Ja ehken itkee tirraattanneet. Ja lopettaneet hommasa kertalinttuulla. Ku kerta kukkaa ee opi mittää vaekka nii telekkarissa esitettää. Oekeet murheerryynit.
Äet huokael että ku sinä oot tuommonen vastarannan kiiski ja iteppäenen jäpökki justiisa ku pitäs männä vilihakasti ja sittä muuton semmonen lapanen että suap vanuttoo vaekka korvat solomuun ni eeku olla hökötät.
Että pitäskö tosijjaan kysyvä joltae kuiskoojalta mittee tehä.

Sanoen minä sille että ilikijäesitkö männä kysymmään vaekka siltä Viktoorialta (mikä-se-nyt-on) että milleepä suan määräkoeran poes metästä? Että narussa on  vuan seestä jököttää eekä tule. Että tullooko raomoja ja kelle jos otan sen kaenalloon ja kannan pihhaan?

Suattas tehä justiisa nuo eellä maenitut itkuntirraaksinneen kaekkinneen.

No eehän sitä sinne mehtään jiäty. Aekan jöpötin siinä ku ee oes tehnnä miel poekkeen. Sittä muistin etton pihassa se uus luu ni piätin lähtee. Varulta seesotin mammoo vielä vähä aekoo, uhalla ällyytin sitä ku se ol tuassiisa tyhjästä tohkeessaan.

Kotona sittä atvaelin vielä mielessän että minkätähe muka iteppäenen!?
En oo minä iteppäenen. Minnoon miärätietonen. Ja se on kaekkiin määräkoeriin keenissä.
Eekä siinä mikkää Millani aata. Vielä vahemmä äet.  Taekka muukaa hupelehtija.