Pötköperjantae

Allakassa lukkoo etton Pitkäperjantae.

Kyllä on ollu nimesä veronen päevä. 

Tänäpäevänä on kaekki ollu pitkee. 

Aenahhii melekeen.

Vanaha kuva vuan eekö kää teemaa!

Ihan ensmäeseks yöunet ol pitkät. Pihalle mäntiin vasta kaheksan jäläkeen.
Päevälenkki ol pitkä, taekka pitempi ku ennen. Vaekka rivvaattihhii vettä välillä. Ja tulomatkalla puota mulahin semmoseen isompaan ojjaan.Jiä petti käpsiin alta eekä äet kerinnä vetästä minuva poekkeen aejjoessa. Onneks ol vuan se jiän piällikerros mikä ee kestännä. Muute oesin suattanna männä umpsukkeloon. Vähä hörppäs hualari vettä. Äet säekähti enämpi ku minä. Ku ee arvanna että sinneppäen sykäsen enkä mää tietä. Äkkijä se koppas minut kuiville. Minä vuan siitä käpsehin etteempäen vaekka ves liris hualarin lahkeesta. Mitteepä tuota pienistä.

Päevätorkut ol kansa semmoset pitemmänpuoleeset. Ja nyt sittä on ollunna pitkä ilta. Hyvi oes sopinna tähä pitkä luu vuan eepä oo näkynnä. Tuommonen nyrsäke vuan.

Ohan tuota ollu päevee aekoo sittäe nysvätä.

Ja tiirata lasista ku vettä on satanna.

Eelen siivottii urakalla ja äet pes lasin. Nyt se kahto sitä ja sano etton sennäkönen että näkkyy olovan koera talossa.Ettee ies pyhäpäevänä pysy las puhtaana ku harrastettaa nuapurkyttäästä. - En kyllä muuta ku saetta katoen, kettää kytännä.

Että meellä on ollunna semmonen pitkä pötköperjantae. Niinku määräkoerahuushollissa ruukkoo olla.