Vaehteeks hepuloentipäevä

Eelen jumitti, tänäpäevänä on vaahtija riittännä sennii eistä.
Lasista katoen ku iso rusakonrutjake pasteeras pihamualla. Iha ku oes omalla muallaan veppassu. Ee aattanna haakkuminen lasin läpi. Siinä se vuan turkki rutussa istu ja nuamoosa hankas. Sittä vasta ku käpsällä rapsaatin ikkunata ni lähtee ponkas  ku nappi mamman hoosunkaaluksesta.

Ja niihe hajuje jäläkee, het ku piäsin pihalle. Rusakkohepulija. Siinä vinku naru ja äetillä henk ku vejin mänemmään. Mamma rukka ku on pärskinnä ja niistännä. Ja voevotellu lentsussa. - Kumma ku liäkärissä käännistä kippeeks tulloo. Ni eehän se jaksanna laakata sammoo vaahtija ku minä oesin ollu vaella. Tehtii sittä semmosija puolen tunnin pyrrääksijä usseempi.

Sevverran se token että jakso vähä minun jeleppoomana siivota. Ku alako olla roskoo joka paekassa ja murusija nii ettoes aenahhii par kannoo elännä pöövännii alla. Siinä pit ottoo siivuuhepulija. Siis minun. Ee äetin. Se otti hepulija monestihhii sittä jonnii aejjan piästä...

Mahoton ol aaringonpaeste koko päevän. Ja kuulemma mahoton punkkipopulaatijohhii liikkeellä. Yks äetin tuttu ol nyhtännä koeristaa toestakymmentä  otusta per koera!

Siitä seoras sittä punkkihepuli. Ee mulle. Vuan äetille.
Sehä haki kaapasta punkkipihit jo helemikuussa. Ja aeko nyt käävä ostamassa semmosta aenetta mikä jiävyttää punkin ettee se voe sylykästä nahkaa jos on siinä kiini. Että sejjäläkee otetaan se öllötys irti. Ja nyt piä punasena jahkaeloo että mittään sitä mulle antas ettee niitä tulis ollenkaa. Ja sitähhii ettee ollunna vielä parkymmentä vuotta sitte tuommosija huolija näellä korkeeksilla.

Mitteepä nuista ossoo hättäellä etukätteen. Tulloo jos tulloo.
Minä tempasin vielä semmosen " imuroejjun tuolin hepulin".