Epävirreestä meeninkijä

Kylläpä pittää sannoo etton ollunna melekosen jootava päevä.
Ee kettää eekä mittää uutta haakuttavvoo pihallakkaa. Ee ies nuapurin kissoo oo näkynnä. Ja samat tekopirteet räklänriehakkeet vuan pyörii tuossa lasin alla. Härnyyks koettaavat siinä uhallae loekkija. Mänisivät pesäntekkoon nehhii niinku muut. Tarvihteis siinä toesten riesana riehuva. Ja suaha toesettii riehummaan. Lasin toesella puolella. Ja suaha äet hepuloemmaan nokajjälistä.

Ja siitäpä riehumisesta sittä piästäännii joohevasti seoroovaan asijjaan. Ku yks päevällä sano etton nyt semmosessa kunnossa että suattas vaekka imuroejja. Minähä hetmiten innostun että nyt ies jottae tapahtuu. Piäsen imurija löölyttämmää. Vielähäntä mitä! Hirveellä rumuamisella imur esille ja sittä imuroemmaan tietokonneen näppäemistöö! Herraisä, huushollissa on enämpi karvoo ku minussa ja yks ruppee imuroemmaan tuommosta.

- No nyt on sittä läjä irtonaesija näppäemijä pöövällä. Kaevettu pölypussista. Ku oes joku joka rassoes ne paekallesa. Vuan ee oo pölyvä eekä muruva siinä alustassa. Että sempuolee.
Onneks toene on semmonen misson tallessa kaekki. Eepä tässä muuton kirjoteltas.

Ne kaekki jokapäeväset ja samat lenkit on tehty. Saltona yks jänis. Ee muita elollisija kulukijoeta.
No olhan se kyllä yks ooto juttu minkä kuulin. Kukonkiekasun. Vaekken minä ennen oo semmosta kuullu ni en tiennä mikä se ol. Äet sano. Ja ol iha yhtä hölömistynnä ku minähii. Ku ee tiälä ylleesä semmosta kuulu.
Yhtee meejjän lenkkitien varrella olovvaan talloon ol ottanneet kanoja ja kukon. Sielä se pönötti häkissä ja kieku piä punasena. En haakkunna. En ies murissu. Kuuntelin vähäaekoo. Vuan nii ol epävirreessä se että kiännytin mamman kottiimpäen.

Mulla ku on vissiin liikaherkät korvat, äet eppäel. Mutta minnoon sitämieltä että mullon se apsoluuttinen sävelkorva.  Ku en kestä kuunnella epävirreestä kukkoo. Enkä äetin laalamista. Ruppeen aena vinkummaan ku se yrittää ies hyrräellä. Äet sitä kysyhhii että minkätähen haakun taekka vingun ku se laalaa. Mutten virka mittää ja makkoon tyytyväesenä ku nuor emäntä laalaa. No ehämminä sille vingu ku se ossoo ja on laalaja. Vuan ku äet laalaa ni minusta  se kuulostaa iha siltä niinku sillä oes joku hätänä.

- Äet, oltas vuan nyt iha raahassa... ee tarvihe nyt laaloo!