sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Katteotta ilimassa

Ompa vähä enämpi ollunna nyt tässä päevässä ku eelisessä.
Piäsin ku piäsinnii kylillä käämää. Vuan yhtää lajitoverija ee näkynnä liikkeellä. Lie pyhhee pitäneet kotonaan. Olhan tuola vähä enämpi sakkija liikkeellä ku tiälä omalla perukalla.
Ja saehhan minä sen luunnii. Eekä sen ettee tarvinna ies kummosesti töetä tehä. Eekä silimiin katella kaaniisti. Aenakkaa pitkää. Sehhii on kyllä jo jyystetty. Kaapasta tul tavarroo kassisotalla.Lienöö tullu muitae luita.
Äet kerree varastoo. Ku orava. Ens viikollopuks. Ku sano ettee minuva uskalla heettee iteksee pihhaa muutamaan päevään. Se pönttö piässä. Ni nyt se kanto selekä luokilla evästä valamiiks. Nuilla ellää kyllä yks kyläyhteesö vaekka pitempäännii. Vaekka kyllä minä melekolaella oon viime päevinä tuota muonapuolta isketelly mänemmää. Että suaphan sitä olla.
Se on laestanna minun pesusta. Laeskusissaa arvatennii. Vaekka nii uhos että pessöö ennen leekkuuta. Kuha ee huomenissa muistas. Minusta välttäsin sinne pesemätähhii. Ku se on tuassiisa kuitennii semmosta ku on. Että ku tullaa pesukammarista ni ee ota selevee kumpiko meestä on pesty. Ja kaikkee muutahhii.

P1010376-normal.jpg

Oon koettanna keksijä äetille  jottae tekemistä. Ettee muistas sitä pesuhommoo. Viskuuttanna vinkuva.
Ja sittä se viskoo sen tuonne kuappiin. Ja oottaa että tuon sen sille. - Halloo! Näättääkö siltä että yletän!?
Vaekka mitenkä koetin varvistoo ni eehän sinne ylettännä. Yks huutaa vuan että tuoppa vinku.
- Tuoppa ite jakkara , eli tikkaat...

P1010377-normal.jpg

Siinä sitä sittä ootellaa. Ja vinku köllöttää kaekessa raahassa kuapin piällä. Ja mamma sohvalla.
Ee oo kaekistellen heleppoo tämä määräkoeran elämä. - Vähä oon kyllä katteelline semmosten viisaampiin immeesten määräkoerille.  Kyllähä minä itehhii paljo ossoon ja älyvän. Vuan tikkaeta en aatotallista sua haettuva. Että jiänöökö tuo otus nyt tuonne mikskä aekoo. Ennenku älyvvää yks tulla appuun.
Myö on kuultu tuas niistä rytmimunan seekkaeluista. Sille joka ee vielä tiijjä mikä se on, ni sanottaan etton semmonen munammuotonen soetin. Ja erreöksessä lähtiissä nuore emännän reessulaakkuun jootunna.
Elikkäs on suatu kuvvoo jossa rytmimuna on Hämmeellinnan muurinkolossa. Ja samasen kaapunnin vankilan sellissä. Ja sittä jonnii sotavehkeen, oeskoon tankki, piällä. Ja nyt se sittä mökkeelöö.
- Kyllä oomminä katteelline. Sielä vuan minun Syvämmen Valtijatar reessuvvaa  vävyn kansa rytmimuna laakussa. Ja minä tiälä pihassa. Kyllä on sittä epäreeluva.
Oes tok ottanneet minut matkaasa. Kyllä oesin ollunna parempata seoroo ku tuommonen rutinata pitävä muna. Oesin sitä minnäe suattanna katella linnammuurija. Ja nostoo jalakoo tankijjuurella.
Ja mitenkä oesin viime yönähhii lämmittännä kuppeessa ku ol kuulema ollu kylymä ettee oo suaneet muatuks.
Eepä taenna siitä soettimesta olla paljo illoo siinä kylymähhyyryssä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti