Vetovastuuta ja vanitusta

Uamusilla lähettii lenkki tekemmää jo seehtemältä. Ku ol mukavan viileetä.
Het uluko-ovella haeston jo muhevija ja uusija hajuja. Mammalta meenas tossu jiähä overrakkoo ku ryykäsin vaahilla. Se ku on etennii uamulla aena vähä hijasliikkeesempi. Ja mulla tuas oes tuo liikehintä sypäkämpätä.
Se pelekäs koko aejjan että leksi katkijjaa ku vejin nii että henk naaku.  Se ku meejjän entinen leksi iha iteksee män poekki ( no ehken vähä kulumahampaalla avitin ) ni äet osti uuvven. Ja ku ee kaapassa sattunna olemmaa ku niitä narumallija ni semmonen pit ottoo. Eekä se luota siihe että se kestää. Vaekkonnii siinä maks 12 killoo. Ja minä paenan seehtemän killoo.

Mäntii semmoset kakssattoo metrijä ennätysaekaa. Siinoes suattanna  männä uusiks ennätykset jos oes aekoo otettu. Sittä löen jummii. Äet siinä tuskaelemmaa että mikkään siinä on että aena tässä kohin pittää jumija. Että meellä se vetovastuu vaehtuu aena tässä mäessä. Iivari se vettää tuon alakumatkan ja äet sittä loput. - No tietennii. Minä oon semmonen pikamatkoen mies, niinku ohjus joka sykässöö äkkijä liikkeelle. Äet tuas männä junnoo tasassee, niinku tankki. Sentähe se vettää ylämäessä. Minnoon iha tarkotuksella tämän homman taktikoenna.

Muutehhan nuo pikamatkat on jiännä sittä vähemmälle. Mitä nyt muutaman kiekan  oon vetässy. Ja huilanna välillä. Mahottomasti on puarmoja ja muita ötläkkeetä jotka purasoo meleko nasakasti. Mahasta kerkes jo yks ruoja näpästä. Melekosen mohkulan ol tehnnä.
 

Uattelin niät jo mahhoo luututessan että eekaet lie luumut ruvenna kasvammaa uuvestaa! Kerkisin jo vähä ilahtuva. Vuan äet sano sittä että ohhoh, ompa purassu puarma mahastas. Että se patti ollii sittä sitä. Onneks en kerinnä äetiltä siitä kysyvä. Oes naaranna mulle kuitennii.
Ku se ol ite pienenä säekähtännä puarman puremata ja luullu että nytse rupes tis...ööö siis rinta kasvammaa. Vaekka ol vasta neljä. Kyllä sillä mummu on naaranna.

No ee koko päevä oo männy ötököetä väestellessä. Sae tuota istuksijahhii. Ja lohtukannoo ulukoeluttoo.
Tuossa meejjän etusivun reonassa ku lukkoo nuo plokikamut, ja sielä Halda, ni sehä on sitä meejjä nuoren emännän mussiikkija. Ja se sakki ol ollunna tänäpäevänä lehtihuastattelussa. Että viikolloppuna sittä vissii Karjalaesessa on juttuva. Äet on jo terottanna sakset. Että suap jutun leekata taltee. Vielä on vuan semmonen pikkunen onkelma että pitäs se lehti suaha mistee leekata. Ku ee tiälä ilimesty.
Toevommukkaa kaekki vanit lukkoo jutun. Ja männöö huomenna niitä kuuntelemmaa keekalle. Myö mäntäs ja eturivvii jos oltas lähempänä. Nyt pittää vuan vanittoo tiältäkäsin.