lauantai 9. elokuuta 2014

Korvoovata toemintoo


Laavantae on männä hurahtanna jo kohta illampuolelle. Yks viikko tuas takana. Ja immeesten suureks iloks on jaksanna helle hellijä.
Suu vuahossa huastettaan tästäe kesästä että ompa ollunna sittä hyvä kesä. Varmaannii vielä ens vuoskymmenen puolellahhii. Nahka on puahettu ruskeeks, kaekki kulukoo loemulohennäkösenä. Paetsi äet. Joka on näättää enämpi pakasteseiltä. Ja tee-vitamiinijähhii on tankattu muutama vuuen eistä. Että suurimmalla osalla immeesistä asijat hyvästi. Kaekilla on ollunna mukavata ku Putte possun nimipäevillä.

Koolukkaat jaksaa tuas pakertoo ensviikosta lähtii ilosena ammentamassa uutta tietoo piähäsä. Ja hyökätä samallaesella innolla läksyisä parrii koolun jäläkee. Ku aarinko paestaa ja helle hellii ni ohan sitä enerkijata. Etennii koolussa- ja töessäolijoella. Äet sano että tuota äsköstä suattas luulla kuulema vaekka jokssii iro...eeku sarma...eeku no jokssii sarkavismiks vae mittee se nyt ol, semmonen vaekee sana... No ee tok. Iha vilipittömästihhä minä. Heh.




Mamman kukat alakaa rappusilla ryytyvä yhtä matkoo sen ihtesä kansa. Eekä tässä oo mahotonta vaahtija meekäläeselläkkää. Äet sano että piällimmäesenä jiäp tästäe kesästä mielee tietennii nuo ilimestynneet kiärmeet, ja itellä yhtä niljakkaammakunen nahka ku niillä. Ku on ollunna koko aejjan nii kuumoo.




Tuommosija tavaroeta ilimaantu huushollii tänäpäevänä. Se paljohuastettu kiärme-myyräkarkotin ja sille patterit. Minuva kiinnosti kyllä enämpi tuo pussi...

- Mittee...? Hyväihme tokkiisa...äet tiällon siankorvija!! Het otan yhen...

- Anna takasi se! Seon mulle tuotu. Näetä et aenakkaa vie mihinkää!


 - No vie sittä. Vuan talteen pane. Nämä kaks minä paan jonnehhii piilovvieree....

Toevommukkaa tuo paketissa olova putkilo piätyy muahannii jossaevaeheessa. Ku nyt näättää tuossa kyökimpöövällä olovan. Ee varmaankaa paljoo kiärmeetä karkota siinä. Oohhan tuota nuihen korviin kansa vähä jaksanna ja kehanna pelata tuola pihallahhii. Ku on nuo pallot lettuina ni onneks on nyt tuota korvoo tarjolla. Harrastettu semmosta korvoovata toemintata. Heh. Vuan meenas siihe kaverijahhii tulla. Samalle apajalle.


- Mää poekkee räklä sieltä aejjantakkoo vahtoomasta!! Näessä ee oo sulle jakkoo!




Mitenkään tuo mahtas olla vielä pihallelähtö? Ku se korvahii on sielä iha vahtimata. Jos lie räklät sen jo viennä... eeköpä tuota lähettäs?
Vaekka kyllähän tuo jo vähä letasoo. Meleko paljo on ollunna tuota hommoo nyt tällepäevälle. Kyllä se tuo siankorvansyöntihhii iha työstä kääp.






23 kommenttia:

  1. Mikähän siinä onnii, että ku nällystää luuta elikkä siankorvaa, niin alkaa mukavasti ramasta. Siihen täyen mahan viereen on kyllä sopusaa köllähtää. Niin meilläkin kävi ny illalla. Luita syötiin.

    Niihen kärmyläisten kanssa älä mene leikkimään. Meijän enskun mökillä on röyhkeitä kyitä, ihan sisälle tuppaavat. Kissa meinas heittää henkesä ku silmän viereen kyy puras. Selvis kuitennii ku heti veivät lääkäriin ja sai lääkitystä ja tiputusta ja vaikka mitä. Eikä me ny haluta pelotella eikä liatsoo pahaa miältä, mut siäl tiänposkessa on usein semmosia lyijykynän mittasta pikkaliaroo, joten katto vähän mihin kuanos tyännät. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Männööhän siinä enerkijata, jos tullennookkii :)
      Koetan pysytellä niistä luikeroesta erossa. Vuan ankeeta on ku ee sua ennee tievvarsija haestella entisee mallii. Ompa ilikeetä otuksija ku sisällehhii tulloovat. Ja sittä muka sanotaa että lähtöövät pakkoon immeestä. Ja että pittää tömistella että pelekeevät. Pöh. Äet koettaa tiirata monta metrijä tievvartta etteempäen ku männään pihalla vuan ne pienet suattaa jiähä näkemätä ku on oksija ja risuja.

      Poista
  2. Lierot on kieroja, äippä sanoi. Niitä pitää varoa. Meidän mökillä oli keväällä, mutta me emme ole nähneet. Hävisivät kai murkinan perässä muualle, kun kaikki polunvarret niitettiin myyrille sopimattomiksi asuinsijoiksi, ja sammakoiden kotikosteikot kuivuivat. Sopii meille.
    Käärme keittiön pöydällä: melkoisen inha ajatus. Eli voi niitä siitäkin karkottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ee oo mukavata ennee pihalla eekä lenkillä. Koko aejjan pittää olla varullaa. Tiältäe on niistetty heenee nurin ja nyrhätty pihanurmikko melekeen mullalle. Vuan ohan nuita muihen peltoja tuossa ympärillä sittä. Niihi ee passoo männä meejjän puuttummaa. Männöö pian nuapursopu.
      Myyrijä ee oo ollunna meellä kaete millonkaa,aenakkaa riesaks asti. Hiirijä kyllä tuola pihalla. Ja niitähän ne lierot syöpi...

      Poista
  3. Sanopa Äet mikä kasvi on kuvassa se suurin, apilan näkönen? Joku koristeapila ehken???
    Ja Iivari, tarkkana pitää korvien kanssa olla. Saavutetuista eduista ei saa luopua! Pistä tarkasti mieleen sen piilonvieren sijainti. Makoisaa viikonvaihdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aatun sihteer ties oekee. Onnenapilahan se. Meleko kitulijas on. Ylleesä se on rehevä ja tekköö tos isot lehet.
      Mulla on nyt tuo kevennetty ruokavalijo, ku tuppoo tuo paeno hivuttaatummaa ylöspäen. Laavantae on korva- ja luupäevä. Muistissa on kaekki piilopaekat :)

      Poista
  4. No mitä täystistä tuo amp on? Mistä se sinne ilmesty???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jospa se tuo plokkeri kujjeeloo sinun kansa...!

      Poista
  5. En kylläkään ole Paulan äiti, vaan Aatun sihteeri. Kasvi on kuitenkin onnenapila (Oxalis deppei).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iha oekee tiijjetty. Sehän se. Oekeella viherpeokaloella se on monta kertoo isolehtisempi. Tuommosilla tumpeloella,niinku mamma, se jiäp aena keskenkasvuseks.

      Poista
  6. Ai niin. Tarkennus. Se ei ole oikeasti edes sukua apiloille, vaan samaa sukua kuin suolaheinät ja ketunleipä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myö on aena luultu että se on joku apilalaji...ohan se kyllä paljo ketulleevän näkönen.

      Poista
  7. Iivarin karkkipäivä. Kyllä sun nyt kelpaa. Vaikka muuten ootkin dieetillä, niin kerran viikossa saat kyllä pitää karkki/korvapäivää. Hyvin on äitees asian oivaltanut.
    Ei täälläkään loimulohta muistuteta, enemmänkin pakastesei peilistä katsoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kerravviikossa on tuo korva- ja luupäevä. Minä taejjan olla nykysi ku äet. - Ee tarvihe ku kahtoo ruokoo ni paeno jo noosoo!
      Äet on aena pakastesei. Ee rusketu vaekkoes pihallahhii. Eekä kyllä tosin jaksakkaa olla pihalla paljo aarinkopuahteella. - Tarkotin että ulukona pihalla. Ku muutohhan se on aena pihalla... :)

      Poista
  8. Täällä meillä on kans yks aneeminen seiti, auringossa punertuu katkaravuksi ja seuraavana aamuna on taas pakastesein värinen. Kakarana kuulemma oli kesät ruskea kuin paahettu kahvinpapu eikä palanut koskaan. Aikusesta asti on sitten ollut ohutihoinen sei.

    Onpas jännän näköinen vempula tuo kyynpelotin. Onko nyt päässyt pöydältä maahan? Hienoiltahan nuo mammas kukat näyttävät, kaktuskin pukkaa kukkaa. Meillä pieni joulukaktus ei kasva millään. Nyt siinä on nuppuja, mutta tuskin jaksaa avata kukiksi asti. Palvelijattaren peukalot on keskellä kämmentä ei yhtään viherrä. Tuollaisen apilan se tappoi pari vuotta sitten melko nopsaan.

    Aaah, lurps lurps, kyllä on sulla siellä joulu! Hienoja possunkorvia. Kelpais mullekin, mutta viime aikoina ei oo sitä lajia herkkua näkynyt. Täytyypä pistää ostoslistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Tukat ja nahkat on nuorina tummija ja sittä hualistuttaa :D Tu ol äetin sanoma, ihteesä tarkotti.
      Vielä se karkotin tuossa pöövällä töröttää. Se vuatii raatakankihommija ku pittää panna korkkijjaa myöte muaha. Kuule, mulla on niinku penskoella namipäevä. Viikolla ee heraha mittää. Ku on kuulema paeno noossu.

      Poista
  9. Kiitos Aatun sihteerille oikein latinalaisestakin nimestä. Tavallinen ois kyllä riittäny vallan hyvin. Ja anteeks kovasti kaikilta kun oli niin epätarkka tuo ilmaisuni. Tottakai oli kyse koko ajan Iivarin Äetistä. Niin se voi yhden sanan unohtuminen muuttaa koko asian. Pahoittelut vielä kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläpäs nyt suotta pahottele ja ommoo mieltäs pahota. Ee tullunna vahinkoo. Kyllä tiijjettii kettee tarkotit :)

      Poista
  10. Piä kuule hyvä huol korvistas, ettei kaikenmualiman siivekkäät vie siun heekkujas. Meillä aikonnaan Siiri-vainoolle oli käynä nii, jotta oli ahneuksissaa pistänä possunsyvämmen liian noppeesti tuulensuojjaan ja spuklannu sen sitte illalla takapihale. Uamulla alako sitte ehtimine, jotta missees ne syvämenkappalleet on ku tähähä mie ne jätin. Äippä oli sanonu, jotta ne on paremmissa suissa taikka nokissa ne syvämet. Kyllä tuli Siirille suru rintakarvvaan ku heekut oli rosvottu ja omalta pihalta vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voe. Kylläpä käv Siirille köpösti. Koetan pittee huolen ettee jiä korva kovin kaavvas. Ja ettee aenakkaa ykskää siivekäs piäse osille. Minnoon ne iha ite tienanna. Mitenkä sitä teellä männöö sielä etulinjassa?

      Poista
    2. Aika rauhallista on ku kissat on vuoronperrään ulukoruokinnassa. Eilissäpäivänä alotettiin rauhantunnustelut, mut niist mie kerron tarkemmin meijän plokissa.

      Poista
  11. Sulla on Iivari makoista huikopalat, pidä tosiaan hyvässä jemmassa ettei räksyt tai matelijat vie mennessään. Aurinkoista uutta viikkoa :)
    t. Nero-kuoma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niistä huol piettävä. Se on vuan yks päevä viikossa ku niitä irtoo. Muina päevinä sittä otettaan paenoo hallintaa...hupatusta sanomminä. Hyvvee viikoalakuva sullehhii!

      Poista