Ilonpittoo tiijjossa

Tästä päevästä ee voe tulla muuta ku hyvä päevä. Nuor emäntä ja vävy on lähtenneet ajammaa sieltä Pohjos-Karjalan kaapunnista tänne. Eekä mäne pitkä aeka ku ovat perillä. Ja sittä alakaa sempäeväne ilompito.

- Äet, joko ne kohta tulloo? Onko vielä pitkä aeka? Ootko varmaa nyt puistellu kaekki täkit ja muut valamiiks? Joko minä mänisin lasista kahtommaa...??

 

 

 

Kyllä seon vuan varmempi olla tähhyilemässä. Ee sieltä montoo tuntija aja.
Kyllä on sittä mukavata. On tiijjossa ilonen viikolloppu!

 

 

 

 

Kyllä tässä suattaa pitemmännii aekoo katastella. Vaekkee millää malttas. Ku aeka tuntuu nii pitkältä. Minkätähe aeka männöö aena nii hittaasti ku jottae mukavata ootastelloo? Ja sittä ku on mukavata ni männöö aeka iha liijjan äkkijä.

Äet on tehä räntännä täätekakunnii. Jos niinku eeltäkäsin pietää nuore armon syntymäpäevee. Ja jäläkikättee äetin. Iso oma porukka on koolla. Tulisivat nyt jootuin. Äet sano että pitäs meejjän käävvä lenkillähhii ennenku tulloovat vuan en lähe. Ku suattaa olla että sittä silläaekoo tulloovat.
Ja minun pittää olla ottamassa vastaa.

- Elä ies ehota, en lähe mihinkää! Usko nyt hyvä immeenen...tulloovat kohta justiisa!

 

 

Nuore emännän kansa käävvää sittä jossae käpyttelemässä. Ja katellaa pihalla kaekki paekat. Ja ehken iltasilla pietää kesän viimiset rillipilleet. Vaekkee nyt ennee kesä ookkaa.  Kyllä minnoon nyt sittä ilonen poeka!