Pensasrojektia

Viikon ensmäenen päevä illassa. Ja ihmeeks niitä tekemättömijä hommija on jokunen tehtynä. Eepä silti, nehä ee tekemälläkää lopu. Vuan aenahhii muutamata vähempänä.  Pensaan raekkuuta on jatkettu. Joku suattaa ihmetellä mitenkä riittää yhestä pensaasta viikkotolokulla rojektija vuan näen se meellä männöö. Muutehhan se oessii liijjan heleppoo. 

 

 

 

Minähä olin siinä suunnannäättäjänä. Että minnekkäpäen oes tarkotus niitä oksija siitä muistoo viijjä. Etteevät reohota siinä vielä toestahhii viikkoo. Vielä mitä. Ne mihinkää siitä lähtennä. Vuan se naenen joka assuu tiälä, alotti tonkimmaa niitä juurija. Ettee enskesänä levijä niimpaljoo. Ja ettee ne oksantyngät pistä minun käpsään.

 

 

Koetin parhaan mukkaa avittoo siinä juurhommassa. Niinku käpsistä näkkyy. Vuan nii ol kiittämätön tuo immeenen että komenti poekkee minut siitä. Ku muka söennii sitä multoo. Enkä vuan kaevanna. Kyllä en syönnä. Mitä nyt pikkusen maestelin. Eekä sitä lasketa.

 

 

 

Sillä ol muka nuitahhii työvehkeetä siinä. Tuommonen harava. Ja mualiman tylsimmät oksasakset. Joella ee suanna ies lankoo poekki hanskan peokalosta. Ku lähti purkaatummaa. Ja iha iteksee. Pikkusen vuan sitä hampaella kokkeelin.
 

Sittä se haki ison lapijon. Sillon kyllä pit ruveta miettimmää  mikäpä se mahto olla se ampulanssin numero. Että eepä oo nii varmannäköstä tuo homma. Onneks se sittä tapasa mukkaa tumpuloehti sennii homman. - Muutaman kerran iski lapijota siihe juurakkoo ja totes sittä että tylsä lapijo.
Sepä se. Kummasti se ukki sillä vuan ojjoo kaevo ja puhisti ojampenkkoja. Männäviikolla. Tylsällä lapijolla.

Että meleko lyhyveempä se tältäpäevältä piätty se rojekti. Onneks. Eekä tarvittu ampulanssija. Eekä palokuntookaa.

Käätiin sittä siitä urakasta selevittyvä vähä käppäelemässä. Ja haestelemassa syksyvä. Vaekka lämpötilan puolesta voes luullahhii etton kesä. Reelusti ylj 20 astetta poohotti mittarissa. 

 

 

Tuommosija sienemmykyröetä näky olovan tievvarret täännä. Haesivat pahalle. Paetsi se yks joka ol jo vähä mynnähtännä. Siinol semmonen johonka meenasin heettäätyvä pyörähtämmää. Se oekee hookuttel puoleesa. Vuan eepä suanna kuunnella sen kuhtuva. Eekä totteottoo luontasta viettijjää.
Ku oes kuulema jootunna sittä minut pesemmään. - Ja minkähän tähen, kysyn vuan. Justiisa sentähe oesin siihe ihteen hanganna ettoes haehtunna turkista tämä nykyne haju. Minkätähe ee nyt sittä pestä? Paremmalle se sien haes minun nokkaan ku tämä oma nahka.
Immeeset on ootoja. Kyllä en ymmärrä.