Perjantaen pähkäelyjä

Nytköön sitä viimisijä aarinkoesija päevijä sittä viijjään tältä syksyltä.
Siltä kuulostaa ku kuuntelloo nuita siätieteelijöetä. Että noosviikolla sittä kaevellaa saetakkija ( jota ee ies oo), saehualarija ja pitänöökkö tuo etitellä vielä villalyyssittii.
 

Ja alakaa se mahoton pesurylläkkä. Mahhoo ja käpsijä huuhellaa joka pihallakäännin jäläkee. Ja alakaa sittä sehhii jokapäevänen kaenalosyyni.
Ettee vuan ruppee punottammaa. Hevosrasva, jota kaenalloon kevväällä pantii, on jo valamiiks etittynä pöövvällä. Ja pyihkeet pestynä.
Pitäs vissii ehtijä nehhii kamppeet ettee jiä viimetippaa. Niinku ylleesä kaekki tässä huushollissa. Että etitään saevuatetta justiisa ku pitäs jo olla pihalla. Siinä minä ootan takaset ristissä porstuvassa. Ja yks hynttee tuas ympäri mökkijä ja huahuiloo että mihinkään minä nyt sen hualaris panin.

 

Eelissä iltana olj metkoo olla pihalla. Ku rupes sumu hiipimmää pellon ylj. Minun pit monta kertoo käävvä kahtomassa sitä aejjankuppeella.
Ja haakkuvahhii. Ku näätti nii oovvolle.

 

 

No oljhan sielä sittä muutae haakuttavvoo. Ku se tiikerinnäkönen kissi ilimesty siihe pellolle. Siinä se kahtoo tolohotti häntä kuarella. Iha sennäkösenä että kyllä myö ollaa sen tontilla. Eekä päevvaston. Pithän sille vähä iännähtee. Että ties kuka tiälä miäree. Suaphan se tok käävvä kylässä. Ja käävvessää listijä kaekki hiirennäköset.
- Vaekka en kyllä usko että niitä montookaa tällä tontilla pyörii. Ku meellähä on niitä karkottimija pihalla ja pirtissä. Enämpi ku lähheesessä k-raavvassa. Kärpäsetkää ee osu lassiin ku pirtissä lentäävät. Nii on makneettikentät kohillaa. Vähä on ruvenna nyt jo eppäelyttämmää että onkoon tullunna nyt semmosta yljreakoentija niihe suhtee. Ku mammahhii könttee päen ovempielijä. 

Ennenku ossuu siitä overreejjästä.

 

 

Hämärällä olj muutennii jännee olla pihalla. Ku kaekki näätti tuas nii uuvvellaeselta. Ja koko aejjan vuan valo vähenj. Mihinkään se sehhii männöö siks aekoo ku on pimmeetä? Männeenöökkö sammaa paekkaa ku esmerkiks vaekka ne tekstiviestit jotka viipyy viikollopun ylj ennenku tulloovat suajalle. Missee ne oekee lymyvvää, kysyn nyt niinku se Konsta Pylykkänen siitä tulesta. Ee taejja olla nii viisasta joka ossoes sannoo.

 

 

 

 Päevällä vähä aekoo paesto aarinko. Koetettii suaha siitäe ne viimiset pisarat irti. Ku kohta on nuohhii heenät ja oksat iha ruskeena ja märkänä. Kuilottaavat surkeena. Niinku koko maesema.

 

 

 

Vuan eepä kaete tässä oo mittää kummempoo ollunna. Purasen tässä vielä vähä jottae iltasta. Ja köllähän sittä muate.
Huomenna sittä tuas jottae uutta. Taekka vanahoo. Ja illalla sinistä.
Nii on elämä ku morsmaekummekko. Heh.