keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Puuhaeluja

Se onnii viikko puolessa. Jos ee oo joku sattunna huomoomaa. Ja päevä illassa. Kaekellaesta on mahtunna tähännii päevää. Aena jottae puuhastelua. Mamman kansa oon ollunna syyshommissa. Viimennii rupes se yks pensas hupenemmaa takapihalta. Johan tuosta on puhuttuhhii viikkosotalla. Että pitäs leekata, voe tokkiisa.
 

 
 
Siitä tullii iso läjä tavarata. Melekeen koko pensas lähti. Ja huomenna kuulema sittä kaevettaan juurija poekkee. Ettee valtaavvu iha mahottommii. Ja siinä hommassaha minä meennoonnii sittä olla iha kahella käpsällä mukana.
Kuka se lapijota tarvihtoo jos huushollissa on määräkoera!


- Minkätähe nylit koko pensaan? Minnekkäs minä nyt sitä kannoo piilotan...? Minä voesin kyllä kantoo näetä oksija eistä poekkee. Ku jiäp sulta kuitennii siihe rojottammaa ne viikkosotalla.

Loppuja marjojahhii käätii vielä nypleemässä pensaesta. Paljo oes vielä jälellä. Ee oo räkätitkää käännä onneks niitä viemässä. Niitä myö nuore emännän huushollii kerätään.


 
 
Oon oppinna tuon syöntikonstin. Ee piikit pistele. Pittää vuan männä sinne pensaan alle.
Äet sae piikkijä sormiisa. Vuan sepä nyplässii niitä ylläältäpäen. Sano tuas etton ne alaoksiin marjat  sevverra märkijä ettee niitä ruppee sieltä kerreemää. Minusta ne ol kyllä kuivija. Ku ee ollu satannakkaa. No sitä ihmetellessä selevis sittä että oon muka niälännä ne märäks.
Kyllä en ollu niitä nuolassu. Kaekki söen mihinkä nyvinnii.
 

 
 
Nuihi en nykinnä. Ol sevverra kummannäkösijä. Ne ollii ukin ja mummun pensaassa. Ee passoo männä niitä siitä karistelemmaa. Jos vaekka tarvihtoovat.


 
 
Sittä käätii tarkistamassa vanaha leekkimökkihhii. Joka siinä pihamualla töröttää. On ollunna melekee kolomekymmentä vuotta.
Eepä oo sieläkkää ennee leekkijöetä. Ja kaekki on mökin sisällä vielä semmosta niinku oes justiisa siitä leekkijät jonnehhii lähtennä käämään. Vaekkon viimeks ollunna sielä leekkihommija viistoesta vuotta sitte.
Sielon kuulema niimpaljo kaaniita muistoja, sielä mökissä. Sano äet.
Ja niiskaatti.
 
Vähä tul semmonen surullinen olo ku sitä kahto. Ihanku se mökki siinä oottelis vuan toeveekkaana että joku vielä tulloo. Äetillähhii näky ves silimissä kiertävän ku se sinne sissää kuikki.
Minä kiireellä vejin sen sittä poekkeen sieltä. Ettee iha mää vesittelyks koko homma. Ja käv vähä siälikssii. Molempija. Mökkijä ja äetijä.


 
 
Vetäsin siinä semmoset pikkuhepulit. Että mamma tulis vähä ilosemmalle piälle. Ja kyllähä minä oon jo oppinna millä sen suap paremmalle mielelle.
- Vähä vaahtija ja korva nurin ni kyllä se jo hymmyyn sullaa.
 
Seon kuulema nii että ku minnoon ilonen ni ee kukkaa voe vakavalla nuamalla kahtoo. Ja minustaha on mukavata ku ollaa ilosija. Ku oon piäasijassa semmonen ilonen poeka.
Vaekka joskus esitännii kuulema sitä rittiikkijä asijoesta.




14 kommenttia:

  1. Kyllä olet Iivari taas luun ansainnut! Niin olet pitänyt hyvää huolta Mammastas että. Ja autat kaikissa hommissa, etenkin pihalla. Jos ei tuosta luuta saa, niin johan on kumma. Kuinka mahtavat ollenkaan pärjätä kaikki ne, joilla ei ole (mäyrä)koiraa huushollissa?? Halit teille molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanon niinku urheelijat; parraani yritän, katotaa mihinkä se riittää :)
      Suattaa se luu olla tienattuna. Kohtaha se on tuas viikolloppuhhii :) Kyllä minnoon sitä mieltä että ee mittää onkelmija niin kaavvan ku on koera talossa.
      Hallaaksija sulle ja Sohville ja Ellille tietennii! <3

      Poista
  2. Kyllä taas olet ahkeroinu, kamu. Monitaitoinen kaveri oletkin. Ja osaat mammaas käsitellä just oikealla tavalla, ei pääse vaipumaan kaihoisuuteen sinun kanssas. Minusta sulle pitäisi Sauli Niinistön myöntää mitali ja ilmaiset siankorvat koko elämäksi. Palkitaanhan äitienpäivänä hyvät äiditkin, niin miks ei noin kovasti empaattista ja suurisydämistä mäyräkoiraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, että oekeen mitalli! Ne siankorvat kyllä ottasin iha mielellää.
      Kyllä minä aena niän äetistä millonka sillä meenoo suru ja murhemiel vallata. Sillon pittää ottoo nuo omat konstit käättöö. Hyvi on tepsinnä :) Kiitos vuan kehuista kuoma. Et jiä sinäkkää hävijölle tuossa suursyvämmisyyvessä. Kyllä oot hyvän huolen pitännä Palavelijattarestas.

      Poista
  3. Karivaiset ovat ihania! On se mukavaa Iivari, että piristät vähän emäntätä, niin ei tu suru puseroon. Täytyy sanoa, että tulee haikee mieli täälkin, kun kattelen tytön leikkimökkii. Ymmärrän matteasi kovin hyvin Semmoista se on. Savoon terveisii Ossilasta, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmostaha se on, elämä. Vuan sitä pittää koettoo vuan etteempäen männä. Siinäkohe ee passoo jiähä jumimaa.
      Aeka hyvästi oon onnistunna siinä piristyspuolessa :) Joskus vuan tulloo nuita haekeeluhetkijä.

      Poista
  4. Mahtavaa, että olet kukistanut karviaisten piikit. Kyllä ne vaan sellaista herkkua ovat, että kannattaa vähän vaivaakin nähdä.
    Teilläkö seisoo leikkimökki tyhjän panttina, pelkkänä muisteloiden pesänä? Siitähän voisi tulla sinulle oivallinen väijymispaikka. Meidänkin pihalla on leikkimökki, jota ajattelin hyödyntää. Eipä onnistunut, sekalainen lelu- ja roskakokoelma peitti koko lattian. Äippä sanoi, että olkoon, sehän on voimakaksikon päämaja. Siivoavat sitten, kun siivoavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo tinkinnä sinne mökkii mänemmää. Ku sielon ne tavarat ja lelut. Ja pölyvä tietennii. Äet ee ruahi siivota sitä. Sannoo ettee sille oo kunnon käättöö kuitenkaa ni olokoo.
      Suosittelen kuule sinuvahhii ja Jiriä että lähestyttä sieltä iha pensaan alta niitä oksija. Hyvi onnistuu, eekä tule piikkijä nokkaa :)

      Poista
    2. Olen syönyt jo tyhjiksi meidän karviaispuskat, altapäin minäkin enimmäkseen, mutta ne ylimmät oksat piti napsia kahdella jalalla seisten. Jiri ei ota puskista, sille pitää tarjoilla. Se pikku prinssi.

      Poista
    3. Mitenkä ihmeessä kahella jalalla selevisit siitä hommasta? Eekö männy piikkijä mihinkää? Oot sinä meleko taetava poeka :)

      Poista
  5. No nyt piti itkut tirauttaa kun mökistä muistutit! Voi nyyh tätä haikeuden määrää, ei ois saanu sanoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No elähä nyt muru nureksi <3 Äet nyyhki jo sinunnii eistä tiälä.
      Jatkahha vuan hommijas sielä raahassa. Minä luuttuvan sinut tuas hyväks kuhan tulet :)

      Poista
  6. Kaikissa meissä asuu pienin marjastaja-Iivari, moni ei vaan osaa tehdä sitä noin taidolla ! Nuo vanhat asumukset on haikeita ja jänniä paikkoja. Hienoa Iivari että osasit sujuvasti vaihtaa viihde-vaihteen päälle ettei mene liian totiseksi homma. Täälläkin kovasti naurattaa sun nurinperin sojottava korva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, pakko ol oppija ku nii hittaampuoleesesti mulle niitä tarjottiin.
      Ne on nuo korvat semmoset että ne kiäntyy sen viihevaehteen mukkaan. On kuulema jokakerta yhtä hupasannäköstä :)

      Poista