Lähtöhetkijä ja renttahelekkosija

Niimpä lähti ku nappi mamman pusakasta.
Nuor emäntä niät. Uamusilla kottiisa ajelemmaa. Hämärätä olj ku lähti.
Ja sittä sitä on tuas pönötetty kahellee tiälä mamman kansa.

Kuulostelin vielä varmuuvveks. Että ihanko tosissaa mänj.
Ja pitj vielä äetiltähhii varmistoo. Se sano että katoethan tuota lasista itehhii. Ja ruaputti sinuva vielä petillä lähtijjäesiks. - Nii vuan eepä aena tiijjä jos vaekka kiäntys takasi.

Uamusilla olin kapaloenna ihtenj hyväks peetteemmutkaa.
Ku ee kuuvvelta oo vielä määräkoerii ylösnoosuaeka. Vaekka nuo naesimmeeset kolusivattii jo siihe aekaa. Pithän sitä kuitennii noosta ku nuor armo olj lähössä.  Pesemmää sen nuama lähtijjäesiks. Ja muutennii, kahtommaa lasista.
Että sempitunen se käänti. Tälläkertoo. Lähöt ee oo yhtää mukavija.

Aenakkaa sillon ku ee ite oo lähössä.

Päevä jatku sittä iha nuilla tavallisilla hommilla. - Pallonnuolemisella, sano äet.  Pallompelluulla, sanomminä.

Kymmenen astetta olj pakkasta uamusilla. Vuan olj laskenna siihe kolomeen ku mäntii pihalle.  Mua olj kyllä kuurassa. Ja pallo kylymä. Lämpes se kyllä siinä ku sille vaahtija annon.
Ensyöks pittää muistoo ottoo tuppaan ettee mäne rikki ku on pakkasta. Kuulema.
Mammoo harmitti. Ku se olj jo kahesti nyölännä haravan kansa tuon pihan. Ja nyt olj sittä yks nuuka puu ruahtinna viimennii tiputtoo lehtesä sinne.
Olj niinku ee oes haravata millonkaa pihalle näätettykkää.

Päevälenkillä äet huomas etton minun hienot piäkallovaljaat ratkenna kokonnaa. Ku niissähä olj jo semmosta aejjahhampaansyömee jo ennennii. Vuan nyt olj kurahtanna tuo etumus.
Sittä ku oltii jonniimmatkoo mänty ni rupes ihmettelemmää minkätähe itellää toese jalan kenkä tuntuu kummalta. Ja kylymee jalakoo. No lähempi tarkastelu näätti että sen lipokkaan kärki olj aaki. Ja pohjassa reekä. Nii että pelekän pohjallise varassa olj sittä männä lintanna. Siinä sittä siunustelj että jopa vaenen mietti  minkätähe tuntuu piikki kantapiässä. Ja paleltaa varpaetahhii.
- Kaete tuo paleltaa jos ee lipposessa oo kärkee eekä pohjoo.
Että melekosija renttahelekkosija myö kyllä oltii. Onneks ee kukkaa nähnnä.

Aarinkopaesteessa on suanna köllötellä. Nyt pittää ottoo sitä paestetta ja lämmintä varastoo. Ku kuulema pyhänä sattaa räntee ja lunta. Ja tulloo kylymä tuulj.
 

Sitä meekäläene jootu sittä tuas piotiinikuurille. Ja jottae öljyvä lipeksimmää. Ku on kuulema karva ku kuivan kesän oravalla. Ja talavi tulloo. Ihanku se nyt siihen kerkijjäes kasvoo karva. Jos yljhuomenna sattaa lunta.

Naatittaampa kamut nyt tästä paesteesta. Niinkaavvan ku sitä on.