Jooluvalamisteluja

Hip ja hurraata piälle!
Mamma havahtu sevverra talavihorroksesta.
Että panna ruapasj jooluverhot kyökin lassiin.
Semmoset iämpäeväsen vanahat. Vuan niillon kuulema tunnearvoo.
Ku lapset tykkäs niistä pieninä. Ja se minun yks eeltäjähhii.
Joka nakritti reejjän tuoho verho alalaetaa. Ku olj nii iso kaverj että yletti.
Siis se samanen kuusenkuataja, josta jo huastonnii.
Äet sano etton nuo verhot monellaesta jooluva nähnnä. Nii ilosta ku surullistae.

Ja iliman justiisa nuita verhoja ee tunnu joolulta.

Niisson mahottomasti tuommosta kaekkee pientä. Joka etennii penskoja kiinnosti.
Ja keksivät aena vaekka minkälaesta tarinata nuista tontuista ja niihen tekemisistä.

Vuan paras hommaha se tälle päevälle tietennii olj minummielestä tuo...

Äet kaevo joolukoristeluatikon kuapin perukoelta essiin.
Kylläpä olj meekäläenen nohevana siinä tekemässä tutkimusta.
- Kaekilla aestilla,sano äet. Ku ihavvähä maestelinnii yhtä oksoo.
Suaphan tuota pihallae pureksija kuusehhakoja. Eekä mittää sanota.
Nyt sittä sempäevänen ilive ku vähä oksoo purasin.
- Eepä silti, ee oes toentanna. Ee ollunna kummosen makunen.

Ee iha yhellä silimääksellä ( eekä purasulla! äetin huom) suannakkaa selevee.
Ku olj äet tuoho piälle nuita oksija laettanna. Pistelemmää nokkoo.
Ja pohjalla olj sittä kaekki mielenkiintoset. Niinku hyvähhajuset kynttelit.
Ja pumpuljpiäenkelit. Jotka se kerkis nostoo poekkee.
Yheltä vuan tukka vähä hupenj. Ku pikkusen siitä kiini tavotin.

Mahottomasti olj kaekkee pärtöö.
Jos nuo kaekki meenoo ripustella tänne huushollii ni eehän tänne sittä kettää ennee sovikkaa.
Suahaa männä rillikatoksee eenehtimmää koko sakki.
Taekka tinttiin kansa samoelle laavvoelle.

- Minkääntähe oot säelyttännä tuonnii naahan joston kaekki hilut jo karissu?? Ja tiällon jalaton tonttuhhii...ja piätön pukki...ee hyväihme tokkiisa...!

Kummoo hommoo immeesillä tuo koristeluvitakka.
Kellä nyt sittä sattuu olemmaa.
Muutaman päevän tähen pittää tällätä tonttuva ja hilikutinta.
Ja havuja ja enkelijä.
Ja sittä haepakalla ruapimmaa niitä poekkee joolujjäläkee.
- Paetsi meellähän tuo on jooluenkelj tuola pianompiällä kököttännä männä joolusta asti.

Vaekka kyllähän se näättää iha mukavalle jos jottae on laetettu.
On niitä mukava katella killuttimija kuuseoksilla. Ja peelata nokkoo palloessa.
Ja muata kynttelivvalossa maha täännä kinkkuva. Ja maksalootoo.
Ja kuunnella sittä ku immeeset ättäröep. Että ku on pimmeetä.
Ja että ku mittää ee niä. Kuitennii siinä himmeessä valossa pittää olla.
Ku se nyt vuan jooluun kuuluu se kynttelimpoltto.

Suattaahan se olla pitkässä puussa vielä nuihe ripustelu.

Vuan ompaan aenahhii tuossa muistukkeena tuo luatikko.
Muistaa se ne viimistää ku männöö nuore emännän huonetta siistimmää.
Uatonuattona.