Hylätty mehtä

Eelen päevällä hilipastii mehtään. Ku ee oltukkaa pitkilleen sielä kääty.
Vuan kyllä minä olin ihmeessänj sielä. Ku olj niivvähä lunta.
Jokapaekka muuvvalla tursuvvaa lumempaljootta. Ja sittä metässä nuivvähä.

Vuan sese vasta kummoo olihhii ku ee ollunna jäläkijä.
Missee olj ollunna jänikset? Missee hiiret?
Minnekkä olj männä iliveksettii? - Vaekka toenperrää en niitä kyllä siihe kaevannakkaa.
Ee ies nuapurin kissajjäläkijä.
Jo olj kyllä sittä mitätön mehtäreessu.

Ee aattanna tähystelläkkää. Ku ee ollunna mittää tähysteltävätäkkää.
Mullon kuulema aena tarkasti tähystäissä tuommonen asento.
Toene etunen ilimassa.

Hajutonta olj. Ja iha nykäsemätöntä lunta. Mittee nyt omija jäläkijä.
Hylätty mehtä. Surkee näky.

- Oravat, missee ootta? Tiälä Iivari kysellöö... Tulukut? Tintit? Tilihet? Hoe...eekö kettää?

Rätnäsin siinä minnekkäpäen suuntoes seoroovaks.
Ja kiänsin sittä nokkoo kottiimpäen. Mitteepä tuota turhoo tiälä kuljaeloo.
Tyhjän suap pyytämätähhii.

Koko illan sittä harmitti tuo hukkareessu.
Taekka hukaton reessuhan tuo paremminnii olj.
- Vaekkee senkää näkemisestä niivvälijä kyllä ollunna.

Tänäpäevänä ee keritty kaavvan ollakkaa pihalla.
Ku rupes pakkasta tyrkkeemää.
Vähäaekoo aetuuksessa kävin kahtelemassa.

Ee kyllä ollunna sielläkkää jäläkijä.
Lunta vuan niimmuan turkasesti.
Vuan tuon vanahan pallon löösin sieltä kuitennii.

Jonniiaekoo siinä tarkenj käpästellä.
Ja kuunnella uusimmat asijat. Ku olj nuapurimpoejjat pihalla.
Tuntuvat nehhii mannaelovan nuita sähkökatkoja.
Olj ollunna puolisen suannissa vähä harmija. Ja kylymee evästä.
Ku ee ollu pystynnä emäntä sitä lämmittämmää.

Äet luulj etten piäse tuola lumessa muka mihinkääppäen.
Yllätin sen ( ja vähä ihtenihhii) hyppeemällä jänisloekkoo umphangessa.
Hyvästi piäs etteempäen. Vuan sittä olj vähä hankaluutta takasitulossa.
Ku ee pystynnä kiäntymmää.
Äetin pitj käävvä pelastamassa minut sieltä.
Ku olin kaaloonj myöte sielä jumissa.
Ihme kyllä se sieltä minut onki essii. Ilima että otti kuvvoo ensin.
Joskus hipasoo järevvalo sitähhii majakkata.

Pihalta tultuva siivottii sittä joolu poekkee.
Kuusj vietii jo aekasemmi. Ja nyt sittä viimiset hilut luatikkoon.
Vähä haekeella mielin. Oottammaa ensjooluva.

Pakkanennii on ruvenna kirimmään.
Nyt näättää jo -18 astetta. Ja noosoo kokoaejjan.
Ja uamusilla pipokelj. Ja pahimmassa tappaaksessa vielä töppösettii jalkaa.

Nämä tämmöset. Mummun aekannaa minun eeltäjälle neolomat.
Joehinka Ukki ompelj sittä tuommoset huopapohjat ja tarranaahat.
Onkaet ne lämpimät. Vuan kyllä en tykkee.
Aena männöö opetellessa ensmäeset reessut niihen kansa.
Äet sannoo että kävelen ne jalassa niinku missikokelaat korkeekantasilla kengillä.
- Jalat ja takamus lysyssä ja vähä nilikuttamalla. Pah!
Tietäspä mitenkä alakantissa oma takamuksesa on.

Ku pelottaa että jokupäevä vielä tipahtaa tielle koko helahoeto.