lauantai 2. toukokuuta 2015

Aku Ankan sukua

Meenasin että ploki on tämämpäevän kiini.
Vuan äet rupesj ruinoomaan. Etton sen vuoro.
Riipasta muka runnoo siihe huasteeseen.
Pakko kaet seon antoo sen tekeleesä panna tähän.
Ee kokoiltoo tarvihe kuunnella sitä. Että minkätähe en muka minnäe sua...?
Että nyt on sittä sen suuvvuoro. Minen sittä vastoo mittee tulloo.
(Paenakee varulta siitä oekeen nurkan punasesta rastista vuan.Heh.)

                                         Viikollopun uamu


                         Uamusilla sikkeessä unessa makkoon,                     
                         lissee peetettä piälle pakkoon.
                         Vielä tässä tovin muata suan,
                         ee kellokkaa oo ku vasta kuus vuan.
                       
                         Kohta kuulen ku kynnet lattijjaan ripsii,
                         ja sittä märkä kielj nuamoo jo lipsii.
                         - Nyt äet unet siihe jätä,
                         oes määräkoeralla pihalle hätä!

                         Kiireellä vuatetta sittä pakkoon piälle,
                         ja koeralle hualarija saesiälle.
                         Koeraherra rappusilta pihalle kuikkii,
                         takasi kiäntyy,pirttiin luikkii.
                         Ku pihalla sattaa räntee ja lunta,
                         sannoo viärä hällyytys, veännii vielä unta!



No voehyväihmetokkiisa... tuommosen sittä panj tänne. Minun plokkiin.
Kyllä olj ehken laetimmaenen kerta ku annoen sille suuvvuoron...



Jatkampa nyt iha ite.
Vettä on sattoo lottuuttanna kokopäevän.
Pakkohan se olj pihallahhii käävvä.




Onneks käätiin tuola pikkusen kuivemmalla tiempätkällä.
Sinne männessä kyllä olj sitä kurasta tietä. Että pitj olla hualarj.
Jonka mamma nohevana muka paekkasj. Pikaliimalla.
Ja melekeen onnistu liimoommaan sormesa nippuun.
Ja hualarin pöötään kiini. Tovi mänj sitä irrotellessa.
Eellisellä kerralla mänj etusormi ja peokalo sammaan läjjään.
Pullollinen mänj lakampoestoaenetta että irtosj.
Sen käättöön ee pikaliimoo ennee ikuna.
Nuor emäntä sannoohhii että äet on oman elämäsä Aku Ankka.
Ee ihavvikkaa mää tuo arvijo. Heh.


Siinäpä tuota onnii yhelle päevälle....
Että on tässä tuas ollunna määräkoeralla kaekellaesta...




14 kommenttia:

  1. Komia runohan tuo!

    Tommonen haalari on kyllä kätevä, välttyy suurimmilta pesuilta kurakeleillä. Ja onhan se tyylikäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiijjä tuosta...saepahan äet totteottoo nyt älyvvällääksesä :)
      Tyylistä en nii mää sanommaan vuan kyllä se hualarj hyvä on sillonku on ehyt. Nyt vuan on ruvenna kulummaan puhki vähä jokakohasta. Ja sittä tuo epäonninen sitä on koettanna paekata :) Sano ettee tälle kevväälle ennee kannata uutta ostoo. Syksyllä sittä.

      Poista
  2. Kuule Iivari, älä ole äetilles liian ankara. Me tykätään kovasti tuosta runosta. Siinä on niin mukava ja hauska tarina elävästä elämästä. Palvelijatar väittää, että hyvin sopisi hänenkin aamuunsa tuo kuvaus.

    Toivotaan, että se sun haalari pysyy ehjänä ettei siellä tule haalari liimatuksi kalustoon sormien kera. Olisi melko hankala puettava sellainen haalari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehämminä nyt oekeesti sille äessänj oo:) Vuan kyllä vähä meenas harmittoo ku minusta tuommosen tekj.
      Hualarj hajjoo kässiin kohta. Kaenalot on hiutunna. Ja niitähän se paekata koettaa. Ennenku kesä tulloo ni seon keettijön pöövvässä liimalla kiini koko vuate, tuolla mänöllä :D Rankempi lenkki eissä sittä, keettijön pöötä selässä :)
      Tuas sato meellä lunta. Ja mua tuas valakeena. Ni ee lopu nämä hualarimpiot ollenkaa.

      Poista
  3. Hieno runo ja niin elämänläheinen :)
    Toivottavasti siellä valkeni sunnuntai auringon merkeissä niin kuin täällä etelämpänä, pitkästa aikaa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No...joku koetti olla muka haaska :)
      Meellä se toellaa päevä valakenj. Tulj niät lunta muutama sentti männäyönä! Ee taejja loppuva tulla tälle kurassa ja veissä liäreemiselle.
      Mukavata päevee sinne aaringon kansa :)

      Poista
  4. Täytyyhän mammallekin vuoro sentäs joskus antaa. Muuten voipi luuvälit pidentyä ja sitähän emme toivo tietenkään. Jos ei Äetis pistä pahakseen niin otan tuon runon oikein talteen, jotta voin sitä myöhemminkin lukea ja löytyy helpommin. Taitaa sopia nappiin kaikissa mäyräkoiraperheissä. Hih.

    Sadetta oli meilläkin, mutta ei sentäs lunta. Kalassa käytiin eilen ja kastuttiin aikalailla. Olis kannattanut siirtää täksi päiväksi, kun ei ainakaan juuri nyt sada. Katsotaan miten käy huomenna.

    VastaaPoista
  5. No oot kyllä oekeessa. Suattaa helepommalla piästä ku antaa jollonnii suuvvuoroo :)
    Suat sen pistee talteen, sano äet. Jos siltä tuntuu :)
    Vettä on suatu nyt sittä kokopäevä. Lumet sulj poekkeen.
    Eekös se saeilima sua kaloja syömää paremmin...? Jottae tuommosta oon kuullunna. Vaekkee sielä kyllä kalamiehillä itellää oo mukavata satteella.

    VastaaPoista
  6. Oikein on elämän makuinen tuo runo. Totta joka sana.

    Meillä ei oo sadehaalareita. Joten me ei juurikaan lenkkeillä sateella. Kun meiltä kuulemma kuluisi tassunpohjat puhki, kun me harataan niin kovasti vastaan. Ihan vaan tarpeelliset hommat hoidetaan.

    Me herätään yleensä siinä klo 5.00. Ja heilutellaan päätä, niin että korvat läpsyy. Se on merkki siitä että ylös ja lenkille! Ja Hugo nuolee emäntää kovasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niihhän sitä minnäe tien usseemmiten. Äet suap nyhtee etteempäen. Vuan ku tiälä ee piäse mihinkää jos ee oo nuita hualarija. Ku on kurassa kaekki tiet. Ja mulla kärsii kaenalot siitä kuraveistä.
      Äetijä harmittaa justiisa se tuossa minun herreemishommassa ku noosen viikolloppuna aekasi ylös. Ja viikolla makkoon pitkään. Ja pitäsj olla kuulema mieluummin päevvaston :)

      Poista
  7. Vai tuolla tavalla se äet sitten sinun blogissa runoili.
    Minä sitä olin alkuviikon siellä Kajaanissa, mutta meidän ihmisille tuli kamala kiire kotiin päin keskiviikkona, kun luvattiin sitä lumipyryä. No, siinä teidän kohdalla alkoi sataa vettä ja Orivedeltä Tampereelle tuli niin isoja lumihiutaleita ettei koko talvena oltu sellaisia nähty. Ja mummin autossa oli kesärenkaat, joten ymmärrän niiden kiireen. Kajaanin metsissä oli vielä kunnolla lunta ja hyviä pupun tuoksuja. Eksytin äipän sinne metsään ja pari tuntia mentiin aikamoista ympyrää. Mutta kyllä me sentään löydettiin takaisin tutuille reiteille. t. Eka

    VastaaPoista
  8. Hyvä ettettä jättännä sitä männöö torstaelle. Sillo niät tulj tiälä se 20 senttijä lunta. Ja immeeset aatonesa ojissa.
    Haesko ne Kaenuun puput yhtää erj´laeselle ku sielä etelässä? :)
    Niiton sielä mahtanna olla melekolaella. Ee ihme jos on suuntavaesto vähä harhaatunna.
    Onneks piäsittä kuitennii ehjinnahoen immeesten ilimoelle ja kottiinnii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä nähnyt Kajaanissa kuin yhden pupun, mutta se oli valkoinen eikä sellaista ole näkynyt täällä etelässä. Kotipihan nurkilla rusakoita oli eilenkin illalla kaksi, joten tuoksuja kyllä riittää ja ajettavaa....t. Eka

      Poista
    2. Meellä on tiälä kumpasiahhii. Valakeeta mehtäjäniksijä ja sittä nuita isoja rusakoeta. Sielä ee oo Kaenuun pupu vielä uskaltanna turkkisa värijä vaehtoo. Meelläe vasta nyt vaehtaavat. Semmosija kirjavija näkkyy juoksentelovan :)

      Poista