keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Isojen asijjoehen iärellä


Keskiviikko on ylleesähhii vähä semmonen ee-mikkää-päevä.
Ee oo alakuviikkoo. Ku uatellaa että mitteehän se tämähhii viikko tuopi.
Eekä loppuviikkoo. Ku uatellaa että ompaan tuas onneks/harmi vuan männy tämähhii viikko. Sitä vuan jullotettaan keskellä-ee-mittää, keskiviikossa.
Eekä yhtää tiijjetä varmaks että onko niitä keskiviikkoja mitenkä montoo jälellä.


Tämäpäevä ee oo ilosija uutisija tuonna.
Ku äet lukj äskön etton tuas yks plokikamu siirtynnä toeseen aekaan ja paekkaan.
Hyvvee matkoo Sohville, sinne Ellin luokse... ja riemullista jälleennäkemistä teelle.
Sielähän sitä sittä myö kaekki tavattaan,ku se aeka itekullae on....
Sohvin ja Ellin kotj´väelle paljo lämpimiä lohtulipasuja <3


Eepä sitä tuommosten lukemisten jäläkeen ennee tunnu kovinkaa kummoselle,
vaekka kuorma-aato kääpi multakasan nurkalle tyrkkeemässä.
Ee haakuttanna yhtää.
Seon vuan niitä pikkuasijjoeta.
Eekä yhtää merkityksellistä nuihen isojen rinnalla.



Ee oo välijä sillä ootko iso vae pienj koera.
Jätät silti iha yhtä isot käpsäjjälet immeestes syvämmiin.
Ja iha yhtäpaljo annat niille rakkaatta.
Ja ne sinuva yhellälaella rakastaa. Ootpa sittä iso taekka pikkunen.
Eekä oo ikävällä eekä surullakkaa kokkoo koerammukkaa.
Yhtä järisyttävät neon aena.
Vaekka kuinka oesit koettanna niihin varraatuva.
Ja oesit tiennä että seon eissä. Luopuminen.




Sitä ee aena tule uatelleeks mitenkä lyhyt seon elämä.
Loppuillopuks. Nii immeesillä ku meellä koerilla varsinnii.
Mitenkä hirveen äkkijä se männöö.
Oljpa se elämänaeka sittä minkäpitunen tahhaan.
Silti se tuntuu liijjan lyhyveltä.
Ja sittä tulloo se päevä ku seon siinä.
Kaekki on nähty, mittee olj tarkotussii.
Seon tehty, mittee olj tarkotussii.
Ja matka jatkuu...jossae muuvvalla...




14 kommenttia:

  1. Voi, on se haikeaata kun kaverista aika jättää.
    Lohtua sinne ja tietysti Sohvin perheelle.
    Mutta niin kuin tuossa runossa sanotaan, matk jatkuu jossain muualla, jälleennäkemisen toivossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onse. Haekeeta,surullista,syväntä ruastavvoo...Vaekka kuinka sitä uattelis etton lähteneellä hyvä olla. Näen sano äet. Ja sammoo mieltä oon minnäe.

      Poista
  2. Sohvin perheelle lohtulipaisuja ja kaikkea hyvää. Kaikki mitä sinä Iivari tuossa pohdiskelet on just kohdallaan, joka sana totta. Sekin, että matka jatkuu toisessa ulottuvuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin seon. Matka jatkuu. Jossae muuvvalla. Ja voe sitä jälleennäkemisen riemuva sittä joskus...

      Poista
  3. Nyt on sanat vähissä. Tämä oli ajatuksia herättävä kirjoitus. Niin oikeassa olet tuumailuissasi, Iivari. Kiitos tästä!

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eepä sitä oekeen oo sanoja tämmösten asijjoehen eissä.Eekä se varmaan osanottokkaa paljoo lohuta.Vuan ehkä kuitennii vähä tieto siitä että myötäelettään surussa ja uatellaan sitä joka on lähtennä ja sitä joka on jiännä...

      Poista
  4. Nyt on Iivar tuas asian ytimessä. Just tuolta se tuntuu... Mammakii tuossa jo hiirelle saanavettä lämmitti, ku luki tuon kirjtoukses. Nii osu naalan kantaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tulj semmonen sanonta etten ookkaa ennen kuullu...hiirelle saanavettä lämmitti :D Tok älysin mittee tarkotti.
      Kyllä sitä hommoo tiälläe erräännii kerran tehtiin ku äet lukj tuon Sohvin ja Ellin plokista... :(

      Poista
  5. Lämpimät kiitokset sydämestäni myötätunnostanne ja toivotuksistanne, Iivari-kulta, Liinukka ja Parek.
    On se niin ihmeellistä, miten kaikki muuttuu yhdessä hetkessä. Rakkaat ovat tässä ja sitten yhtäkkiä eivät olekaan. Vaikka ei helppoa ole, niin hiukan auttaa se, että sekä Elli että Sohvi olivat kuitenkin pitkään kanssamme. Elli oli 8,5 ja Sohvi 14,5 v. Nuoren koiran menettäminen olisi vielä suurempi murhe - jos mahdollista.
    Haluan ajatella, että ovat taas yhdessä onnellisina. Ja niin totta, että koko ei ole oleellinen tekijä! Korkeintaan sydämen koolla on merkitystä - niin koirilla kuin ihmisilläkin. <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii...ensin ollaan ja sittä ee yhe´äkin ennee ollakkaa...Nuin pitkä yhteenen taeval takana ni on se kova paekka. Ja kyllä ne kuule on sielä yhessä nyt ja on niillä sielä lystijä! <3 Sitä eevuan oekeen löövvä sanoja tuommosen asijan kohalla...vaekka oes syvän mitenkä täännä. Hyvä jos ollaan ies vähä voetu lohuttoo <3

      Poista
  6. No olihan sinulla Iivarilla surullisia uutisia. On se aina kurja kuulla, että joku lähtee, vaikka sellaista elämä on. Sohvi on kuitenkin saanut elää pitkän ihanan elämän, mutta kyllä se suru on silti todella suuri kaikilla läheisillä ja vähän vieraammillakin. Voimia Sohvin läheisille! Yritetään pitää itsestämme ja omistamme huolta niin kauan kuin täällä käpsäköidään. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohvilla on takkuulla ollunna hyvä elämä, niinku Ellillähhii. Mutta eekaet se sitä luopumisen tuskoo paljoo ehken helepota.Kaaheen surullisija ollaan myöhhii oltu. Elämä on kummallista...ja iha liijjan lyhyt.

      Poista
  7. Ystävistä luopuminen on kamalaa. Meiltäkin kuoli vasta yksi vain 3-vuotiaana! Mutta ei meidän muiden auta kuin jatkaa elämäämme ja muistaa ystäviä lämmöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eehän siinä muukaa aata ku koettoo vuan jatkoo etteempäen.Vaekka kuinka tuntus pahalta ja vaekeelta.Eekä sitä luopumista kukkaan elämääsä haluvvaes...

      Poista