Laeskansutkeeta

Jos vuan etteempäennii männöö aeka yhtä jootuin ku männy viikko,
ni joolu on enneku arvookaa. Ja juhannus.
Justiisa kerkijjää muanantaena uatella että pitkä viikko eissä.

Ni sitä ollaannii jo laavvantaessa.
Ja sittä muanantaessa. Ja sitätehen.
Kohta sitä pittää ruveta joolukalenterinluukkuja aakommaan.
Ja pukille kirjottammaan.
Seon kynä ja paperija jo etittävä käpsiin ulottuville.
Jos tätä vaahtija männään ni siinon sittä kirjetarpeet etinnässä.
Minä ku luotan vielä tuoho postj´laetokseen sevverra kuitennii.
Ja käpsillä kirjotettuun kirjeeseen.

Eelissäpäevänä sitä vähä siivuuntapasta tiälä harimoetiin.
Meekäläenennii kanto kortesa kekkoon.
Seku tämä syksy pistää aena miettimmään tuota sisustuspuoltahhii.
Että pitäsköön sitä jottae keksijä syksyn ankeoteen. Erjlaesta.
- Seon kuulkee tarttuvata tuommonen.
Immeenen ku tarpeeks kaavvan sitä iäneen loehtoo ni jokaet tuo tarttuu.
Vaekkee sittä laeskusissaan ite mihinkää ruppeekkaan.

Siinä synty kääpänen vinkki syyskottiin:
Hyväks kopisteltu ja tuuletettu, näpäkävvärinen pöötäliina antaa raekasta ja tyylikästä ilimettä jokakottiin.
Tisain I. Määräkoera

Kuulema liijjan kovaotteista olj tuo meekäläesen tuuletus.
Vaekka sejjäläkeen kyllä iha aloellanj olinnii. Niinku näkkyy.
Seku ee satu immeesen maummmukkaan ni minkäs tiet.
Parraasa tässä yrittää.
Kyllä oes paljo muutae sisustushommelija huushollissa tehtävänä.
Nykysi en ennee tyynyjä tuunaele. Niinku joskus poekosena ollessa.
Oon ruvenna keskittymmään isompiin asijjoehin.
Niinku vaekka mattoehi.
Etennii siihen mustaan ja karvasseen.
Joka tuuvvaan kuulema lattijalle kuhan talavemmaks kiäntyy.

Siinon sittä mahoton homma hiertee ne karvat pörhölleen.
Ku on kesän litistyksissä rullalla olleet.
Tuommoset suattaa olla jonniimmielestä pikkuasijjoeta.
Niinku esjmerkiks äetin.
Vuan kyllä se meekäläesen sisustajan silimee sittä nii vaevoo.
Jos ee oo kaekki justiisa kohillaan. Aenahhii vähä aekoo.
Meellä ku ee äetin kansa mää nuo maut yhtää yksiin.
Sillon niät hirveen huono maku. Eekä sisustussilimee ollenkaa.
Ee kule ne venksuit tiälä yhtää oekeempäen.
Vaekka mitenkä koettasin niitä avittoo.

Pihamualla rojottaa vieläe ne viikontakuset lehtiläjät.
Ee oo mamma suanna niitä vielä vietyvä mihinkää.
Ohan nuo vähä kyllä huvenna. Tuulj ajelloo niitä nuapurin pellolle.
Ja mummulan pihhaannii aejjan tuakse.
Ukki lakasta nyökkässöö ommoo pihamuata sielä.
Ja ihmettellöö varmaan mitenkä ee nuo lehet lopu.
Vaekka päeväsotalla haravavvarressa nyökkää.
Eekaet ku neon meejjän pissipuun lehtijä.

Suattaa kohta ruveta joku uattelemmaan. Joku vieras jos näkköö.
Että on siinä laeska ja ilikijö laps. Äet niät.
Ruppeevat eppäelemmään etton tiälä semmonen perj´uate.
Että kulutaan vuan loppuun yks sukupolovi kerrallasa.
Voen vakkuuttoo ettee oo semmosta.
Tiälä on muutevvuan laeskansutkee ja suamaton naesimmeenen.
Ja kaekellisäks semmonen hijassyttynen.
- Jolla on se määräkoerakyynärpiähhii.

Päevänurakat alakaa olla saanoo vaelle hoejeltuna.
Lenkit on tehty. Ja laavvantaeluu kaluttu.
Vahtihommattii hoejettu.
Voepi tässä antaatuva laavvantae tunnelmiin.
Ja tuuletettuun peetteeseen muate. Äetin semmosseen. Hih.
Kuhan tämän runsaammampuoleesen sapuskan tässä pistelen vielä.
Kaekki kokonaesta kakstoesta jaahelihanokaretta...