Ankeotta,raetista ilimoo ja ilonen naenen

Joskus tinkii mänemmään tämä elämä ankeemmakuseks.
Ee ruaputeta. Ee ies namipalloo tarjota.
Immeenen vuan kahtoo veispuukista koeriin kuvija. Ja sivuja.
Vaekka oes tässä oekeehhii iärellä ilimielävänä.

Kyllä  pitäsj olla semmonen aekarajotus.
Että mitenkä kaavvan sitä suapi aena konneen kansa tohrata.
Semmonen niinku jottii laettaa penskoellesa.
Etteevät mualimantappiin sielä netinsyöverissä pyöri.
Vaekkee kuulema oo yhtää hyvähomma että tuo netti on hijas. Ja pätkii.
Äetimmielestä.
Ni minumpuolesta suapi ollahhii.
Irtoopahan ies toviks siitä istumasta ku rulla pyörii ruuvvun nurkassa.

Toessapäevänä hilipastiin Jamin kansa mehtätiellä.
Mäntiin niin kaavvas että tulj jo oekeehhii tie vastaan.

Olj sielä tuas ollunna vaekka minkälaesta kulukijata.
Kahella ja neljällä jalalla.
Vuan ee yhtää jäniksestä ies hajuvakkaa.
On kuulema tuas jänikset hävinnä mualimankartalta.
Ku on niimpaljo iliveksijä. Ja muita niitä himoehtovija nelj´jalakasija.
Ee riitä niitä ennee kuulema mehtämiehille.

Äet huomasj tievvieressä ison muurahaespesän.
Ja kysy sittä Jamin emännältä että näkköökö sehhii siinä tassujjälet.
Kuulu näkövän.
- Ja nyt sittä kiännyttään kottiin, sano äet. Ja eeku siitäpaekasta ympärj.
Olj siinä käpsiijjälet.
Vuan ee suanna kunnon kuvvoo.
Ku meekäläenen muka nyhti yhtäaekoo narusta.
Myö ee Jamin kansa kääty ies haestamassa sitä.
Ee tehnnä mielj.

Meleko raetista ilimoo on pitännä.
Sitä lunta on ootettu kielj pitkällä.
Ja nyt sittä selevisj ettee sitä vielä tänne tulekkaa.
Nyt ällyytti eks-villasukkamies meetä.
No. Onneks ies etelämpiän kamut suapi pehertee lumessa huomenna.

Äskön käätiin kylillä.
Aatokuormallinen olj vanahoja lehtijä kyyvvissä.
Käätiin niitä sinne lehtikerrääkseen viemässä.
Oottelin sittä äetijä kaapasta isännän kansa.
Yhe´äkin pelemahti äetin vanaveissä ilonen naesimmeenen.
Ja eeku meekäläestä ruaputtammaan. Ja saempa jonnii pusunnii.
Ja sehän tarjos namijahhii. Vaekken minä kyllä ensin meenanna ottoo.
Ku äet on kieltännä ettee vieraasta käestä sua syyvvä mittää.
Sittä äet sano että suapi ottoo. Ja minä ihavvarovasti nakersin naminkulumasta.
Mahottoman hyvvee olj.
Vuan ehämminä nyt ilennä lopasta kaekkee. Vaekka oes mielj tehnnäkkii.
Pittää sitä sevverra käättäätyvä immeesten ilimoella.
Ettee ihan sutena hyökätä ku syötävätä tarjottaan.
Luuloovat muuten immeeset ette mittää millonkaa sua tämä määräkoera.
- Vaekka vähä sinneppäen se kyllä onnii.
Meleko kööhee on herkkutarjoelu ollunna viimeaekona.
Hirveesti saen pusuja ja ruaputuksijahhii.
Ja kerkisimpä vähä lipasta sen naaravata suutahhii.
Onne vuan tuommoset naesimmeeset mukavija.
Ne ihan päevän pelastaa.