tiistai 22. marraskuuta 2016

Tasasta...

 Kohta kuulkee roejjoon tuon naesimmeesen jollehhii lanttumuakarille.
Ku ruppee riskoomaan tämännii plokimpion kansa.
Ee muka oo asijata. Ee piässä kuulema liikaha mikkää.
No ee tullu uutena tuo. Ja ee kaete sillä tarvihekkaa.
Minun plokihan tämä on. Ja mulla kyllä on asijata.
Jos vuan saes iänesä kuuluville.
Kyllä on kummoo iänj´oekeovven rajottamista tuas.
Ja sanavvappauvven.
Ja vuan semmosta tyhjän toohottamista.



Onneks nuor emäntä käväsj lohuttamassa eelissäiltana.
Sano että elä tok välitä.
Samallaesta se olj ollunna silläe sillonku vielä tiälä asu.
Äet kuulema vuan hösöttännä. Eekä mittää järellista aekaan suanna.
Äet kyllä sano ettee aenakkaa sen sanavvappaatta rajottanna millonkaa.
Jos lie vaekka hösöttännähhii sittä muuton.
Kaapassahhii ku olj loehtenna omija uatoksijjaan.
Ja äet korvat punasina kuunnellunna.
Ja koettanna joovvuttaatuva lyhimmän kassajonon kaatta äkkijä pihalle.
Ennenku kyssyy seoroovata kiusallista kysymystä.
Jostae ruumiintoeminnosta. Taekka osasta.
Taekka siitä että liekkö kassatätihhii tyttö. Ja mistee se sen ite tietää.








Kyllä minä nyt tiijjän miltee on nuoresta emännästä tuntunna.
Myö ollaan kohtalotoverija.
Sannoovat että immeeset tasottuu ja raahottuu vanahemmiten.
Ee vielä kummosta merkkijä siihensuuntaan.
Vaekka tuolla ikkee onnii ku sillä Ötsillä.
- Vae mikä se muumijo olj jonka ne jiästä kaevo.
Tiijjä riittänöökö meekäläesen elinikä sitä tasasta näkemmään...


Toettiin siinä nuore emännän kansa huastellessa että joolu on kuukaavven piästä.
Ja vähä ylj kuukaasj ku ruppee päevä jatkummaan.
Uatelkoopa kuomat sitä!
Kohta loppuu pimmeös.


Kyseljhän se nuor emäntä muutennii että mitenkä on pärjätty.
Minä sille kyllä rollasin että huonosti on koheltu. Välillä aenahhii.
Männäviikollahhii äet jätti yhtenä päevänä moneks tunniks itekseen.
Mänj muka hammasliäkärriin.
Vaekka lie totta huastanna. Ku olj nii hualeena nuamaltasa ku lähti.
Uatella että suksj´saavva tanassa männöö meekäläestä susj´pimmeeseen tarpeelle viemään. Ja siinä ettee murise männessään.
Vuan nuama nuljeena istuu uamun. Ku on yön peppuroenna unetonna.
Eekä sua ku hätäseen kahvisa hörpittyvä.
Syömisestä puhumatakkaa. Ja maha sekali ku mikkään hilavitkutin.
Ku on hammasliäkärriin mänö.
Pätövertasesta.



Ja niivvuan lähti lumet että eeku humahti.
Eelissäpäevänä olj vielä tuovverra ripettä.
Nyt ee mittää.
Ee se että lähti tästä meekäläesen tontilta.
Vuanku lähti nuapuriennii.


Jo sevuan ketuttaa.
Äet uattelj ( meenasj!) tuossa syksyllä että pittää hualarj uusija mulle.
Ku olj kaenalossa reekä.
Sittä sevuan viivästy ja viivästy. Ku olj hyvät ilimat.
Ja sittä tulj lumet.
Äet olj jo mielissään että eepä tarvinnakkaa sitä hualarija ostoo nyt.
Kerkijjää kevväällä.
No nytpä se rätkähti sittä tämä rönttäkelj.
Ja eelleennii reekä hualarin kaenalossa.
Eekä kyitijä siihehhättää kaapuntiin uutta ostammaan.

Eeköpään tämä täkäläenen jukkarintala silipassu vanahasta hualarista lahkeen poekki.
Ja eeku paekkoo siitä laettammaan tämän viimisemmän hualarin kaenalloon.
Meenas kuulkee tulla sija kolomelle etukäpsälle.
Yks vasemmalle ja kaks oekeelle.
Ku suunnitelma olj kuulema että " liimoo esinnä, leekkoo sittä ylj´miäränen"
Onneks ee liima kerinnä tarttuva nii äkkijä siihe kankaaseen.
Ku ee ollunna ollenkaa hyvä suunnitelma tuo.

Jos jätän poekkeen tästä nyt tuas sen että se lahe olj liimalla kiini sormessa.
Ja pöövvässä. Pikaliima tietennii kysseessä.
Ja sittä pitj ottoo pala toesesta lahkeesta.
Ku se ensmäenen ee irronna pöövvästä ehyvenä.
Ja sakset liimaatu hualarriin.
Ja kaalimeen. Ku se pitj laettoo sinne lahkeen sissään että pysy silleenä.
Ni loppuillopuks hualarin kaenalo on paekattu.
Ja kaekki ylj´miäränen roena ( kaalin ja sakset) siitä irti.
Että kyllä pyssyy nyt tuas Iivari tovin aenahhii kuivana.
Ennenku seoroova reekä tulloo.
Että tämmöstä tasasta vuan tiälä...


12 kommenttia:

  1. Voi yhen kerran! Kylläpä on taas ollut kaikenlaista. Harmi kun sinun kainalot vaatii pukeutumaan vaikka ei ole pakkasta.
    Terveisiä sille jukkarintalallekin. Muiskuja sinulle - tietty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule kaekellisäks tuo tarina on tosj :D Onse vuan pakko pittee jottae suojoo kaenaloehen taatta ku männöö sinne vettä ja hiekkoo ni sittä hiertyy.
      Äet kiittää terveesistä ja laettaa sinnehhii :) Ja minä kiitän muiskuista, ne lämmittää <3 ja laetan sulle aenahhii tuhat niitä :)

      Poista
  2. Sehän oli sitten näppärästi paikattu haalari! Sitä aina säästää, kun itse tekee. Ei ehkä hermoja, mutta vaikka sitten luontoa. :D
    Se on outoa, kun ihmiset murehtii ja huolehtii kaikkia asioita etukäteen. Ei tulisi koiralle mieleenkään yöuniaan edeltä päin menettää jonkun asian takia! Sittenhän siitä huolehtimisesta vasta on hyötyä, kun on tilanne päällä ja jälki käteen voi vähän tutisuttaa, jos on oikein kamalasta asiasta ollut kyse, mutta että ennen tapahtumaa jo hermoilee... ei mene järkeen meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eekövuan olluhhii varsin näppäränäppi tuo immeenen :D
      Niinse vuan männöö että immeenen hättäelöö ja pelekee eiltäkäsin kaekkee mahollista, joeta ee sittä tulekkaa taekka eevät oo mittää.Vaekka kyllä sitä minnäe aena välliin mietiskelen kaekkee vuan en kuitenkaa nuimpaljoo eiltäkäsin ku äet :)

      Poista
  3. No mutta olipas onni matkassa,ettei se kaulin sentään jääny siihen haalarin kainaloon tököttämään. Aatteles, jos vaikka nimismies olis sinut nähnyt ja epäillyt, että nyt on Iivari haulikon kanssa matkalla rötöstelemään. Siinä sitä olis ollut selittelemistä. Täällä Palvelijatar nostaa lippalakkiaan jukkarintalalle, jolta sentään onnistuu tuollainenkin homma. Meillä ei enää yritetä korjata eikä paikata mitään, on todettu sellaiset hommat ihan liian haasteellisiksi.
    Otetaan me Iivari vain ihan rennosti, annetaan naisihmisten toteuttaa ideoitaan ja yritetään pysytellä mahdollisimman kaukana niistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eläpä muuta sano :D Oes jiännä joolupiparit tekemätä vielä jos oes ollunna kaalin kaenalossa! Ee kannata tuommoselle topostajalle hattuva nostoo. Sotki sakset ja kaalimet. Ja kyökin pöövvännii. Vuan onneks ee nyt liimanna sormijjaan yhteen niinku tässä tuannon ku liiman kansa tohrasj :D Joo, katellaan myö vuan raahassa ja naareksittaan partaan nuihen hommija:)

      Poista
  4. Vielä ne pakkasetkin sieltä tulee niin on hyvä että on haalarit paikattu, kaulimella tai ilman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulloo tulloo pakkaset jo viikolloppuna. Sittä ee tuota kuravuatetta tarvitakkaa :) Ja kaalinnii jootaa oekeeseen hommaasa.

      Poista
  5. Vae että on siellä pietty askartelusessiota! Ee oo ennen kuultu, että kaalintahhii tarvittaa nuissa ompeluhommissa. Taetaa mammallas olla iha omalaesesa ohjeet tuommosen tekkoo. Vua niihä se on ku keksijä aenae: ee oo väliä mitenkä tekköö, kuha o lopputulema toevotu mukane! Myöhii on tiällä tuas kastuttu mahakarvoja myöte ja mamma siunaeloo, että onneks ee vaehtanna talavimattoja vielä - nii noosoo p***ka sissää kuulema meijä varpaehi välissä. Kyllä on kirreellä hermo silläe. Ottas vua raahallisesti eekä tempos länkijää, ku ee kerta mittää kelille maha. Murisoo töestä tullessaa, että onneks on tuttu tie, nii ossoo kottiisa pimmeessäkkii... Saes kyllä lunta tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaalin näkkyy olovan monj´käättönen vehe :)Ja hualarissa on nyt paekka.
      Kyllä se kehtuuttaa pihalle männä ku vettä niskaan lotissoo kokoaejjan.Ja pimmeetähhii onku pottukellarissa. Vuan iltasilla sitä suattaa olla jo uuvvet sävelet ku lunta oekee oes luvassa! :)Määttiijjä sittä vuan eletään kuomat toevossa.

      Poista
  6. Jaa ettei teil oo asiaa? Ettei muka tapahu mittään? Elekee hupsiko, kyl teillä mukavia juttuja piisaa olipa sitten syys tai kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aenahan sitä jottae vuan toentanookko nuista kaekista sittä aena huastoo...ku neon aena vuan semmosta topostamista nuo hommat :)

      Poista