perjantai 25. elokuuta 2017

Se syksyn ensmäenen



Melekosen lepposan lenkijjäläkeen olj mukava katastella omassa pihassa.
Että onko mikä heenä vielä kasvanna.
Ja mikä alakanna kuoleotummaan.
Äet tonki marjapensasta.
Silläsilimällä että onko sielä mittää kerättävätä.
Näky olovan.
Keräsj sittä punaset marjat poekkeen.
Siihehhommaan en kaveriks tinkinnä.
Liijjan on karvaeta ne punaset meekäläesen makkuun.


- Kuulehhan äet.... pitäskö vähä sukasta tukkoo...!?

Kävin kuitenniisa välillä kahtomassa.
Että eistyykö homma mitenkä.
Siinä istuksiissa huomasin sittä että syksy on takkuuvarmasti nyt tullunna.
Ku kerta syksynaerut sinnittelj karvasilla koevillasa kiini äetin ohtanuapussa.
Siinä roekku polonen hirvikärpänen.
Kirjaemellisesti elämä hiuskarvavvarassa.
Mietin sittä että mitenkään tuon karvoen omistajalle mahollisimman raahallisesti ilimasis.
Ettee tulisj koko luomakunnalle siitä mittää vahinkoo.
Ku etukätteen jo tietää mittee nuista öttösistä seoroo jos ne erehtyy äetin nahalle liki.
 Ilimasisko vaevihkoo että kannattasko vähä kuapasta tuosta ohtatukkoo.
Ja kohentoo linssit kohilleen että näkköö sen karvajalan itehhii.
Vaeko ee oes näkövinnäänkää...




No empä siinä sen enempöö kerinnä rätnätä.
Että mitenkä sanasa asettelleisj.
Ku huomas äet itehhii sen rimpuilijan siinä karvannokassa.
Ja sillon lähti kuulkee semmonen ränkäsy että siinä jäe kirkonkylän palopilli hävijölle.
Ja meekäläeseltä vaekut korvista mökin takaseenään niillä tesipelillä.
Kärpäsrukka tipahti muahan.
Ja takkuulla heetti henkesä.
Jos ee jo siitä ullaaksesta.
Ni viimistään siitä ku iso immeenen hyppi tasajalakoo piällä.

Sielä on nyt marjapensaehen välissä haatamonttu.
Suapi varasa pittee ettee siihe nuljaata käpseesä juostessa.
Seku ee kuulkee oo ihan pikkunen monttu.
Mikä tulloo ku tuonkokonen naeseläjä hypäkehtellöö.
Murhahhimonen kiilto silimissä.
- Melekeen saen raomoja siitäe näystä.

Eepä sillä että itekkää oesin tervehtinnä sitä ilolla omassa hännässä.
Tahi muuvvallakkaa.
Vuan olj minusta vähäsen  semmosta ruamakuninkattaren elettä nyt tuossa.
Tarvihe nyt yhen kärpäsen taatta tuommosta ötäkkätä pittee.
- Vaekka toemperrää ohanne melekosen ilikeetä olijjoeta.
Kyllä oes suanna jiähä Luojamieheltä tekemätä mokomat.
Ee siinoes mikkää ekosysteemi varmaan kärsinnä.




Hyväisätokkiisa... ja se olj vasta se syksyn ensmäenen!






10 kommenttia:

  1. Nyt on sinulla Iivari puhtaat korvat,kun vaikut on mökin takaseinälle lennähteneet :)Kiitos taas Iivarille ja äetille ihanasta kirjoituksesta, piristi harmaata perjantaita. Mahtavaa kun jaksatte jakaa päivienne tapahtumia kansamme. Mukavaa viikonloppua toivottelee Siru ja mamma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuilla korvilla nyt hyvästi kuuloo. Sen minkä ite haluvvaa :)
      Ee niin kummosija oo nämä meejjän tapahtumat tiälä. Vuan joskus pienettii asijat voepi olla meleko isoja. Niinku tuohhii kärpäsen kohtoominen :)
      Mukavata viikolloppuva sinnehhii!

      Poista
  2. Kuule, se teki palveluksen sulle se öttiäinen. Sait vaivattomasti vaikut korvista. Meillä ei ole näkynyt yhtään ötökkää joka aiheuttais megakiljahduksen eukon kidasta. Oon joutunu sietämään ihan perinteistä korvien puhdistusta: nokkapullosta nestettä korvakäytäviin ja sitten läppien lääpintää korville tarkoitetulla kosteuspyyhkeellä. Hermostuttavaa läträämistä!
    Maukasta viikonloppua teille. Täällä saatiin juuri puolen tunnin sadekuuro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No suatto ehken olla että se hirvijjäenen tekj joniillaesen palaveluksen mulle ilimestymällä siihe äetin piäkarvaan. Siästyin siltä korviin kaevelulta :)
      Tiälä on satanna varmaan sen puolenkymmentä tuntija yhteen männöön.Pikkunen satamaton välj olj että kerittiin justiisa käävvä meekäläesen maha ja käpsät sotkemassa ja kastelemassa. Jospa tuo tuosta selekenisj jo huomiseks. Mukavata viikolloppuva sinne! Maokas on ollunna päevä ku sitä laavvantaeluuta oon jyystännä :)

      Poista
  3. Eipä ollut eilen hirvikärpäsiä metsässä, kun olimme viettämässä Luonnon päivää Nuuksion kansallispuistossa. Mutta reipas karkeakarvainen mäyräkoiraherra siellä oli ja näytti muille mallia kuinka jyrkkää rinnettä kavutaan puuskuttamatta. Olimme ystäviemme kanssa pysähtyneet jyrkkän rinteen puoliväliin levähtämään, kun alhaaltapäin kiipesi mäykky isäntäväkensä kanssa. Ystäväni totesi, että pakkohan meidän on jatkaa kiipeämistä, kun toi mäyräkoirakin niin kevyesti etenee. Koiran isäntä totesi, että tällä herralla on terveempi ja nuorempi pumppu kuin meillä muilla. Ylös päästyämme koiran emäntä vaati, että nyt täytyy istua levähtämään. Paavo-koira vain jatkoi matkaa ja vilkaisi närkästyneenä emäntäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielä on ollunna vilihakka lajitoverj :) Kyllä sevuan vettää etteempäen tuommosessa paekassa missee on mahottoman hyvät hajut ja muastot. Ja ohan sitä meessä määkyissä sitähhii riistaviettijä ni sese vasta vaahtija antaa.
      Voen hyvästihhii uavistella Paavo-koeran uatokset ku oes pitännä keskenkaeken seesattuva leppeemään :)

      Poista
  4. On se Iivari sun äetee vaan rohkea kun tuollaista petoa vastaan puolustaa sinua ja hoitaa homman loppuun asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No justiisa :D Jo lie luulleet nuapurissa etton nyt vähintäännii se ilives tullunna pihamualle :) Luulempa että enämpi taes nyt puolustee ommoo piätäsä ku meekäläestä.

      Poista
  5. Voi äet parkaa, kun joutui jo hirvikärpäsen kynsiin. On ne niin kurjia otuksia. Onneksi ei ollut sinussa kiinni. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja voe hirvikärpäsparkoo ku sattu justiisa äetin tukkaan säkkeötymmään :) Se olj sennii ensmänen ja viiminen lento. Onneks ee oo sejjäläkeen sattunna yhtää kohalle. Semmonen hännässä ee oo yhtää mukava. Muistan kyllä männäsyksyltä.

      Poista