keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Mutkaton matto ja runosuonen ruplatus


Äet kanto selekä viäränä pitkän pötkylän kottiin.
Sano että tuleppa Ii kahtommaan mittee tiälä on.
No minähän het uattelin että nyt lykästi.
Että nyt sae määräkoera elämäsä luun.
Vielä mitä.
Sielähän olj vuan matto.



Eekä ies sen sisälläkkää ollunna luuta.
Pahvinen tötterö vuan.
Kyllä ee oes tarvinna mittää mattoo tänne.
Kyllä hyvästi oes se vanahahhii välttännä vielä.
Äet väetti että pittää välillä olla jottae uuttahhii.
Eekä kuulema aena sitä sammoo kesäsä talavesa veetä.

Kyllä jos minulta oes kysytty ni oesin sanonna.
Että jos jottae uutta kerta pittää hankkija ni sittä uusj kunnon luu.
Vuan kysytäänkö sitä multa mittää.
Ee takkuulla
Vaekka kotj´sisustuksen pitäsj kuulema olla koko perheen asija.
Eekä vuan yhen immeesen päsmäröentijä.



Myö ee Piäsian kansa olla vielä varmoja tuon kääpäsyyvvestä huusholliin.
Liekkö ies tervekkää koko matto.
Minummielestä ee.
Kyllä oon sitämieltä että sillon se jääkkäkooristus.
Yhtää ee niät kiäntynnä luokille ku koetin palloo suaha sen alle tällättyvä.
Ja seku tarttuu taati vielä muihinnii mattoehin ni on siinä tietämistä.
Yhenkää lieve ee kiänny sevvertoo että saes pallot ja siat alle pistettyvä.
Ja kuoputettuva piältä.

Siinä se nyt vuan jäekkänä ja litteenä makkoo.
Eekä yhtää näätä kotosalta semmonen.
Eekä tunnu.
Ku kotosat matot pittää olla pehmeetä.
Ja heleposti aseteltavija.
Itekunnii mielemmukkaan.
Etennii perheen karvasempiin jäsenten.
Eekä tuommosija mittee ee sua millekkää mutkalle.
Kyllä en tykkee mutkattomista matoesta.



Onneks eelissäpäevänä olj mahottoman hyvä ilima.
Ettee tuon mattosoovvin taatta iha mielj mustenna.
Ku olj hyväpäevä siinä justiisa piettynä.
Kaaheen mukavata olj olla määräkoera.
Ja mielj olj ilonen.
Ja usseesti siinä kääpi sillon silläkeenon että ruppee runosuonj ruplattammaan.
Yhe´äkin ja omija aekojjaan.


Vaekka onnii märkee tiempinta,
ni kuitennii on pienj hinta
se että kastuu rinnus ja maha,
ku ee ookkaa nyt siä paha.
Vaekka lumempuute kyllä harmittaa,
silti aarinko paestaa ja laalattaa.
Ilonen on mielj mulla
ja käpsännoosu livakkata.
Kotona jokunen lihapulla
oottaa kulukijata.












10 kommenttia:

  1. Voi näkisitpä Palvelijattaren silmät! Just on Sen mieleinen teidän uusi matto. Ja täsmälleen sellainen kuulemma pitääkin maton olla, ettei mutkille taivu. Meillä on jäykkikset joka huoneessa enkä kyllä yhtään tykkää. Ei millään saa piilotettua mitään niiden alle.
    Runo on hieno! Valtakunnan Filosofi ja kansallisrunoilija Iivari osaa hommansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meejjän mammoella on eelleennii sama maku :) Nyt neon meelläe kaekki matot jääkistelijöetä. Ee kiänny vaekka minkä tekisj. Ee pitäsj koerallisessa huushollissa tuommosija olla.
      Kylläpä kamu nyt uuvven tittelin pistit :D
      Ee se nyt kuitenkaa iha nuin mäne. Kuhampaan värssyjä tässä rustaeloo aekasa kuluks :)

      Poista
  2. Ihanan iloinen pikku runo! :) Mattoasia meitäkin vähän mietityttää, että jos tarkkoja ollaan, niin suuremman osan ajastahan me koirat matoilla vietetään ja milloin pitkällään ja milloin pötköllään kuin ihmiset, joilla lähinnä jalkapohjat ovat mattokosketuksessa sen pienen hetken, kun he kiirehtivät maton yli, että eikö enemmän juuri meitä suurkuluttajia pitäisi kuulla matonhankinta-asioissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asijata kuomat! Kyllä pitäsj kysyvä mielj´pie meeltä mattoen lähikäättäjiltä! Immeeset jalakoneen mittää tiijjä.
      Yks minun mieleenen on tiälä kyllä. Tuo musta karvanen on suosikki vaekka onnii jääkistelijä. On siihe hyvä partoo ja mahhoo pyihkijä :)

      Poista
  3. Onnea uudelle matolle, hyvään kotiin pääsi :)
    Onneksi se ei ollut luu niin kuin ensin arvelit, ois voinut tulla vuosisadan ilmavaivat kun sen olisit jyrsinyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vuan :) Kyllä oes ollunna hyvä jos oes luu ollunna. Eehän sitä ite niistä omista piästöestäsä niinkää kärsi. Haetta on enämpi kanssaeläjillä :)

      Poista
  4. Olipas sulla riamua rinnassa, kun noin komian runon rustasit, kuamahyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä olj mukava päevä ja hyvä ilimahhii. Niistä äkkijä ruppee tulemmaan riimijä :)
      Vaekka sittä kastuhhii maha...

      Poista
  5. Olipas mukava päivä, kun noin mukavan runonkin livautit ihan melkein vahingossa. Kuule kun kunnolla juoksee tuollaisen maton päälle ja vauhdista jarruttaa, niin menee se rullalle. Ja kun tottuu teihin, niin alkaa ne liepeetkin nousta. Meidän äipän mielestä se on oikein kaunis. Mutta se tarvii vähän voimaa niiden liepeiden nostoon, kun siellä on kumia alla. Otahan hampaalla kunnolla kiinni ja tökkää pallo alle. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuule koettanna jarrutella ja kuoputellahhii tuota mattoo. Vuan ee se mää mikskää. Eeku vuan jököttää litteenä. Pittää varmaan jatkoo harjotuksija :) Hampaeta en oo vielä tohtinna siihen iskee. Suattasj olla mamma tuimana semmosen jäläkeen.

      Poista