keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Tuloitkut ja lähtöitkut...



Kyllä olj viikolloppu yhtä juhloo.
Tulj nuamat pestyvä nuoremmalta polovelta.
Ja riehuttuva pihalla ja pirtissä.
Ja yhessä vähä raahallisemminnii olleeltuva.



Kulin tuas nuore emännän jälessä ku varjo.
Seku on aena vuan se meekäläesen suosikki-immeenen.
Sen kansa pihalla hypättiin ja laakattiin.
Ja vävy ammattimiehenä otti kuvija.
- Sillä on siihe meekäläesen lupa. Ku kerta ossoo sen homman.
Äet kuvvuan topostaa sen kameran kansa.
Suatannoon ehken nähtäväks tännehhii niitä vävyn kuvija tässä jollonnii.

Vuan sittäpä tapahtuhhii kummia.
Äet niät pakkasj laakkuvvaan.
Ja sammoo tekj nuor emäntähhii.
Kyllä siinä jo tinki vähä huolettammaan meekäläestä.
Varsinnii ku kukkaa ee virkkanna mittää että mittee tapahtuu.
Kuka männöö ja minnekkä?
Ja minkä juupelin taatta tuas?


Ja niihhän siinä kävj että äet ja nuor emäntä pakkaatu junnaan.
Ja kuulema männä kolokuttelj sillä pohjoseempäen.
Jonnehhii missee törötti tuommonen majakka...



...ja merj laenehti silimäen alla.
Ja sielä ne olj monta päevee.
Minummielestä iha liijjan monta.
Olivat kuljaella jossae kaapunnilla.
Ja syöneet ja muanneet hyvästi.
- Niinku ee muka sitä oes voenna tehä kotonahhii.
Ja kääneet ihteesä muokkuuttamassa.
Ja hipluuttamassa. Ja mitäpään vielä.
- Niinku en muka sitä oes voenna niille kotonahhii tehä.
Sittä ne olj vielä päeväsotalla olleet äetin ystävän luona kylässä.
Ja olj ollunna mahottoman mukavata kuulema.
Ja ilosta. Ja haekeeta.
Ku olivat vanahat ystävykset entisijä aekoja muistellunna.
Ja kuulumisija huastanneet.
- Liekkö siinä ystävärukka suanna suuvvuoroo ku äet on iäneen piässynnä...

Eepä sempuolee meellä isännän kansa hätäpäevee ollunna.
Vuan ku kerta tulloo ni minkätaatta sittä pittää het lähtee tuas.
Ja äettii siihe lähtöhommaan vielä ihtesä liehto.
Muka vakkaenen vanaha immeenen.
On tuo ollunna jatkuvata lähtemistä ja tulemista muutennii.
Eekähän tuo äet siitää kuitenkaa kummene vaekka mitenkä muokattasj.
- Justiisa samoella rutuilla tulj takasi pihhaan ku lähtihhii.



Käätiin isännän kansa se junalta hakemassa.
Ja sieltä se kampeotu junasta iha samallaesena ku lähtihhii.
Pakkaasisa kansa.
Siinä sittä kuulin että sielä se nuor emäntä männä jyttyytti junassa etteempäen.
Ja ommaan kottiisa suuntasj.
Vähä kerkisin häntee heelaattoo ku se vaanu vihelti ohi.
Äet tulj ja nuor emäntä mänj.
Kyllä ee minummielestä ollenkaa hyvä kaappa tuo.
Kyllä on tuloitkut mukavampija ku lähtöitkut.
Nyt jootu kummattii samalle kertoo.
Kyllä se vähemmästäe haekeeks vettää.
Ku kaks lähtöö ja yks vuan tulloo.













8 kommenttia:

  1. On se kurja, kun ei voi kaikkia tärkeitä ja rakkaita pitää lähellä yhtä aikaa. Aina on yhtä tulemista ja lähtemistä, mutta siihen kai on vain luotettava, että aika ajoin aina kuitenkin kaikkia rakkaitansa näkee, vaikka kauempana asuvatkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ee oo mukavata semmonen että tullaan ja het lähetään. Ja harvon nähhään. Vuan onkaet se kuitennii parempi ku että jos ee nähtäs ollenkaa.
      Kyllä seon välliin tämä määräkoeran elämä yhtä oottelemista. Millomminnii.

      Poista
  2. Kyllä tuollainen mäyrämiehen haikeaksi vetää, että tullaan ja sitten taas lähdetään. Mutta sellaista se taitaa elämä olla. Pitää vain ne väliajat muistella mukavia ja odotella seuraavaa kertaa. Heh, kuule kyllä se leipominen ja silittely hyvää tekee näille varttuneemmillekin ihmisille, vaikka ei heti näyttäiskään isompaa muutosta tulleen :)
    Kuules kun Takkuakin käy kotona joku leipomassa ja hyvältä kuulemma tuntuu. Pitäiskö meidänkin tilata oma hieroja kotiin, Iivari? Kokeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmosta se näkkyy olovan. Tullaan ja männään eekä meekäläesen mielj´piettä kysellä.
      Ee kuule mittää muutosta ollunna entisseen tuonkaa äetin muokkoomisesta. Hukkaan mänj hyvä työ :)
      Semmosta seon kuule äettii joskus tuumiskellu että jos meekäläeselle tilloesj semmosen hierojan. Vaekka siinä kyllä kuulema minun kohalla ensmänen tunti mänisj siihen ku muokkoesin esinnä sen hierojan :)

      Poista
  3. Se on nuo naiset semmonen ihmislaji, että vaativat vällein vaihtelua, toisin ku me miähet, kuoma. Ilosta menoo, itkulla tai ilman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin näkkyy olovan. Äettii, vanaha immeenen, on villiintynnä nyt perijjuurin! Kyllä on jo ooto tappaas tuo.
      Ilosta männöö on vaekka joskus vähä kirveltäähhii :)

      Poista
  4. Kuule Iivari kun te miähet ette osaa aina katsoa naisimmeisiä oikeasta kulmasta, kyllä varmasti oli äetee piristynyt ja nuorentunut matkalla ja hoidoissa vaikket huomannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kuule katoen ja haestelin joka kulumalta. Eekä siitää ollunna somentunna.
      Äätesj vuan tultuvvaan että jussipaetakkaa ee ollunna oekeen piällä ku olj mulla jalaka suplahtanna kaala-aakosta! Että nii olj rentootunna reessussa :)

      Poista