Niivvuan nuivvuan

Uamusilla olj joku aste pakkasta.
Äet sae suuren (harvinaesestaan !) uatoksen.
Että kokkeellaampa kestääkö hankj.
Ja lähti niivvuan siitä ryönäätymmään hangelle.
No eehän se mittää kestännä.
Upota hurskahti poloveesa myöten. Ja toestahhii.
Ku yritti niät kampuroejja sieltä mualle.
Ja oljko sittä kenkä täännä lunta. Ja toenennii.
- Se olj sittä jo oma lukusa se. Ja kenkiin kopistelu.
Oeshan se meekäläestä kestännä.
Vuan eepä sinne itekseen ollunna asijata.
Pitj tyytyvä vuan tiellä tepastelemmaan.

Pihamualta pikkuhilijjoo alakaa huveta lumj.
Vuan että on sittä märkee ja sotkusta. Ku aarinko lämmittää.
Siinon tuas kaenalot hiekkoo täännä jos siihen nuivvuan männöö.

Tiehhii alakaa näätästee tielle.
Aenahhii uamupakkasella. Ennenku lämpijjää ja vesj siinä lillehtii.
Ja kastelloo käpälät ja mahan.
Jos niät nuivvuan siihen telläätyy.

 Päevällä aarinko näättääty
Olin jonniiaekoo siinä rappusilla mattovahtina.
- Äet niät kurraatti uamusilla matot pihalle. Raetistummaan.
Ku olj sitä pakkasta.
Ja vahtina pitj olla. Ettee tintit tule karvamattoo nypleemään.
Ja tiijjä vaekka oes siihen vielä syöntijätöksen ruilaattanna.
Eekä tule killi siihen matommutkaan käpälijjään lämmittämmään.
- Täkimmutkassa olj käännä joku viikko sitte. Ihan nuivvuan.
Ku äet kanto täkit tuultummaan.
Ee oekeen tykännä siitä immeenen.
Vaekka kyllä kaete se nyt kylymä killinnii käpälään ottaa.

Niivvuan suatiin iltaan tämähhii päevä.
Vaekka liikoo ruppee kyllä olemmaan näetä samallaesija päevijä.
Ihan peräkkätä.
No ylj´huomenna on sittä erj´laenen päevä.
Ku on niät kuulema se meekäläesen maha- ja syväntarkistus.
Elikkä pittää sinne henkj´liäkärille männä.
Ja tuonnii ilimotti äet ihan nuivvuan.
Tulj tuas ihan pyytämätä ja yllättäin.
Vuan onkaet se hyvä että tutkittaan. Ja pietään huolta.
Ja mukava on se liäkärj. Että eekaet tuota oo vaevoo sinne mänössä.
Kuhan jaksaa tunnin suuntaasa aatossa istuksija.