Revviirirrajat opettelussa

Meejjän hortoelunoomi,äet niät, onnistu kasvattammaan yhen aenuvan ruskoliljan.
Vae mikälie keesarin ruunu tuo.
Monta sipulia nosti ukin penkistä ja pisti ommaan. Ja siinä olj tulos.
Ee sittä mittää vihreetä peokaloo oo perriynnä tälle naesimmeeselle.
Se onneton peokalo on keskellä kämmentä. Kummassahhii käessä.
Ruakista.

Meekäläenen on jootunna narunnokassa kuleksimmaan.
Jopa omassa pihassahhii. Äetin kansa.
Isännän kansa oon suanna olla vielä irti siinä aetuuksen ulukopuolellahhii.
Vuan kohta loppuu kuulema se homma.
Äet sano että liijjan livakasti sujahtaa määräkoera aejjan alite nuapurin puolelle.
Eekä suata uusiin nuapuriin karvakaverit tykätä semmosesta pelistä.
Sittä ku kohta siihen tulloovat.
Pittää kuulema meekäläeselle opettoo ne revviirirrajat.
Ku aekusemmin oon niät suanna männä vintata kahessa pihassa.
Ni nyt pittää opetella kuulema tolokun koeriin tavoelle. Ja pysyvä omassa pihassa.
Katellaampa nyt. Sano meekäläenen.
Sehän männöö aena niin että äet ehottaa vuan meekäläenen on se joka miäree.
Vaekka äet polonen luuloo että seon toesimpäen.

 Sillonku se pikkuriiviö Martta olj käämässä.
Ni sehän vilahti aena portin alta tuossa aetuuksessa ollessaan.
Ja oes lähtennä vilikettelemmään omille mänöelle.
Tottelj se kyllä ku nuorj emäntä komenti sen takasi.
No kyllä se kuulkee vanaha koerahhii voepi opetella uusija temppuja...
hyvästi niät soppii meekäläenenii siitä alta.
Äet sano että nyt se myrkyn lykkäsj.
Ku pittää vanahoo ukkoohhii ruveta vahtoomaan.
- Eekä se sillä kuulema isäntätä tarkottanna.
Ihmettelj sittä että mitenkä mualimassa se nuin paksupoeka soppii siitä portin alta mänemmään.
- Hyvästi kuulkee soppii...
 ku vähä vettää mahhoo sissäämpäen ni suplahtaa siitä ku saepo kylypijän käestä.