Talaven ihanuutta

Äet on ollunna kuulkee monta päevee mahottomassa hieveessä.
Se niät lukj avviisista että on aakastu tuonne kaapuntiin semmonen koeriin hyvivvoentikeskus.
Sielä suapi kuulema hierontata ja vysijoterapijata. Ja turkkiin hoetoo.
Ruokaneovontata ja koolutusta.
Ja sielon semmonen uima-allassii missee suapi uijja.
Siis koerat. Ee äetit.
Nyt seon konneelta selanna niitä sivuja.
Ja rätnännä että pitäsköön tuota sulle Iivari varata aekoo.
Mitteepä jos uimaan mänisit....taekka jos vähä joku muokkoes roppoos.
Ettet iha mää jäekäks vuan lenkillä käävvessä.
Kyllä oon sitämieltä etten uimaan mäne.
Paetsi jos ee tarvihe vetteen männä.
Vuan siihemmalliin on nyt immeenen villiynnä.
Että sitä ee tiijjä minä päevänä sitä huomoohhii yhe´äkin meekäläenen olovasa aatossa.
Ja kukkaa ee sano eiltäkäsin että mihinkä männään.
Luuloo piäseväsä luukaappaan.
Ja sittä huomoohhii olovasa vesj´altaan iärellä.
Jääkkäkooristuksen vallassa.

Kyllä on tämä talavi sittä mukavata aekoo.
Vuan ee ne kaekki ossoo arvostoo tätä talaven ihanuutta.
Immeeset on kaahistelleet ku on lunta ja pakkasta etelämmaessa.
Missee ee pitäsj. Sielä minnekkä immeeset ruukkoo aarinkolomalle männä.
Eekaet se liene mukava yllätys.
Ku jos lähtöö talavee pakkoon tiältä ni on kahta pahempi talavi eissä.
Vaekka luulj piäsöväsä aarinkoon rannalle makkoomaan ja nahkoosa ruskettammaan.
Eekä oo pakanna matkaan ku santaalija ja uimavuatetta.
Ja jottae mitäpään kesähetaletta.
Ni sittä oessii karvahattu tarpeempaan. Ja vinkkelit.

Nuita puhheita kuunnellessa juohtu mieleen että siinä se oessii hyvä raahantekijä mualimaan.
- Kunnon lumj´sae.
Seku rytkäättäsj yhe´äkin metriiset hanget nuihinnii maehin missee sottiivat yösä päeväsä.
Ni suattasj siinä enin tappeluhalu hyytyvä.
Siinä itekuhhii torrakoetaan ja sinkojjaan sulattelisj.
Ja kaevasivat niitä kinoksesta essiin.
Käsj´pelillä tietennii.
Ku eehän sielä niitä lumj´lapijjoeta olemassakkaa.
Suati mittää aaroo eli linkoo.
Kerkijjäeskö enin tappeluytty laahtuva siinä hommassa.
Määttiijjä.

Tintit, nuo Luojalluomat mielj´harmit, on ossaatunneet takasi meekäläesen tontille.
Niitähä ee näkynnäkkää pitkilleen.
Ku äet unneotti koko niihen ruokahomman sillon lumen tultuva.
Nyt sielon pihalla hyvänaekoo roekkunna talj´palloo ja pötkylätä.
Ja jottae muutae näverrettävätä.
Ja jopa on sana kulukenna siivekkäehen sakissa.
Ku ies ossoesivat käättäätyvä. Niinku syyvvessä pittää.
Ni saesivat minumpuolesta mättee evästä niimpaljo ku nokka vettää.
Vuan eepä ku pittää vuan tulla siihe syönnin jäläkeen hyppimmään nokan etteen.
Ja tirisemmään ja riekkummaan.
Kyllä en tykkee tuommosesta pelistä.