lauantai 18. marraskuuta 2017

Pitkä ootus


Lunta, lunta, lunta!
Voepiko ennee mukavampata olla.
- No voepi varmasti! Nuor emäntä ja vävy tulloo tänäpäevänä!
Hirveen pitkästä aekoo.
Kyllä ee illoo isompata.


Jootuin lenkit ja leekit.
Ja vähämpiästä vahtuuta tielle.
Joko kohta...?


- Äet, mään jo varulta tuoho aejjan kuppeeseen oottelemmaan!

- Suotta määt Ii vielä...tulloo pitkä ootus ja ruppee paleltammaan jos meenoot siinä kököttee siiheasti ku tulloovat...
Vastahan ne kottoosa lähti. Männöö vielä usseempi tunti.
Männäähhän vielä vähä käpästelemmään.




- Koetan haestella jootuin että joovvuttaan aejjoessa pihhaan...
eekä kaavvaks sittä männä tiijjä se!



No nyt.
Jänispaestit on hollilla. Ja rokkapata.
Ja muuttii evväät.
Kyllä oon valamiina vastaanottammaan.
Kielj on puhistettu lumessa ja henkj on raettiihhajunen nyt.
Passoo toevotella tervettulleeks nuamampesulla.
Mänisj vuan aeka nyt äkkijä...













torstai 16. marraskuuta 2017

Ihan pimmeetä


Tiälä huushollissa harrastettaan eelleennii semmosta uhraatuvvoo ja huolehtivata koerampittoo.
Joka tarkottaa sitä että koera jootuu uhraatummaan millommihinnii kuvista huolehtivan immeesen taatta.

Että tämmöstä koerampittoo tälläkertoo.
- Korvaan sattaa lunta. Kinttapaeta ahettu piälle.
Ja ku käpsä suplahtaa paejjan lahkeesta sissään ni esinnä otetaan kuva.
Ja sittä vasta piästettään määräkoerarukka pinteestä.
Millekkään viskaalille pitäsj tehä valitus...
Eeuun määräkoeraoekeostuomijoistuimelle...?
- Jopa olj pitkä sana tuohhii.


Immeenen halusj ottoo kuvija hämärän ja pimmeen rajamaella.
Ku sato vielä lunta.


Kotona sittä ku kahto kuvat.
Ni enskatannolla luulj tietennii että nuo kaekki pilikut olj jonkun meetä vuanivan silimijä.
( Että jopa olj mehtä täännä yks´silimästä väkkee. meekäläesen huom.)
Ennenku sittä älli jootu matkaan ja sano että lumj´hiutaleeta.
Pahvipiä.



Kaavvaks kotj´pihasta ee tohita tok pimmeellä männä.
Vuan nyt sevverra että sae nuita pimmeitä kuvija.
Vaekka ee nuita oes hankalata minummielestä lähempänäkkää ottoo.
Senkuvvuan istuu sohvalle ja sammuttaa valot.


Kyllä tuntuu joskus että iha on pimmeetä mänö tiälä muutennii.
Päevävvalollahhii.
Vuan minkäpä sillehhii koerapoeka mahtaa.
Seon vuan matkassa koetettava tuaplata.
Ja välliin sitä järeniäntä yrittee pistee.
Millomminniillaesella mänestyksellä.















tiistai 14. marraskuuta 2017

Ilojjuhlan ootusta...


Kyllä ee naarata!
Eletään niät tuas sitä aekoo.
Että naesimmeesille ruppee tiettelemmään jooluvitakkata.
Kyllä tulloo kuulkee kamut pitkä kuusj´viikkonen...

Kukkaa ee vessan peelj´kuapissa jooluvvaan vietä.
Vuan silti sitä on kuaputettu ja pyihitty.
Ja muitahhii kuappija huushollissa.
Ja pöövvämpiälisijä raekottu ylj´miäräsestä roenasta.
- Tilalle kannettu uutta roepetta.
Niinku kynttelijä ja tuikkulyhtijä.
On kaeholla kateltu kaekki maenosposti mittee on lootaan kannettu.
Ja haekaeltu uusija jooluverhoja. Ja liinoja.
Ja ulukovalloo ja sisävalloo.
- Tähtee, soekeeta ja pyöreetä.
Tätä ku vielä kuusj viikkoo kahteloo.
Ja etennii kuunteloo.
Ni ee takkuulla ennee jaksa ies hymmyillä joolun tultuva.
Vaekka ilojjuhloo sittä vietettäännii.



Sitä ku on tuota lunta satoo hitvetellynnä hilijokseen.
Ni sekaet se suapi tuonnii vitakan aekaan.
Eepäsilti.
Mukava tuola olj kyllä hilipetellä lenkillähhii.
Eelleennii on jänikset muilla maella.
Aenahhii meejjän tienoelta kaekonna.
Taekka syöty.
Ee nii yksijäkkää jäläkijä näkynnä.

Jonnii torrakonpiipun etteen olj kyllä joku ajjaatunna.
Ku niät isäntä kanto kottiin pyhänseotuna jäniksen.
Kyllähhii nylettynä ja siivottuna.
Äet yökättelj.
Ja sano ettee nyvi sittä sormempiälläänkää moeseen raakkaan.
Ja pärmenti että oes tuota elolla pysytty iliman sennii ampumista.
- Vaekkee se isäntä sitä ampunna.
Olj vuan suanna sen tutulta mehtämieheltä.
No. Lopputulema olj se että ukki laetto siitä paestin.
Ku kerta äet vuan puistattelj sen ruavon kansa.
Ja minnäe piäsin sitä maestelemmaan.
Taesj olla meekäläesen ensmäenen jänispaesti.
Oljhan tuo iha makusta.
Vaekkee se nyt toemperrää ehken kuitenkaa meekäläesen suosikkiruuvvaks asti ylety.



Pihalla piisoo kaekellaesta haestelemista.
Ja kuhampaan kuljaelemista.



Ja tietennii sitä meekäläesen perushommoo.
Sitä siivekkäehen keskinäesen raahan turvoomista.
Sese onnii meleko huastava homma.
Se raahanturvoojan homma.
Ku on nii monellaesta siipj´niekkoo pihamualla.
Siinä riittää yhelle määräkoeralle tekemistä.
Ja kohtahan se alakaa pirtissa se toenen homma.
Paestovahin vastuullinen työmua.
Näkkyy näesimmeenen jo virittelövän jaahopussija ja uunj´peltijä.
Ja mitäpään kapustata ja vatkutinta...












sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isämpäevee!



Seon nyt Issäempäevä!
Isolla Iillä.
Eekä sittä minummielestä aenakkaa mikkää mikäpähän vuan lähheesempäevä.
Ku kyllä on isät oman päeväsä ansaenna.
Ihanku äetittii.

Paljo onnee kaekki isät, isit, iskät, isukit, ukit, papat, isoisät, vuarit ja muut miespuoliset joella on jäläkeläesijä!
Ja eniten tietennii onnee tuolle meekäläesen omalla isännälle 😊
Ja erikoesonnittelut ensmäestä isämpäevee juhlivalle kamu Párekille!


Oeshan tuota voenna laattaatuva isämpäevään paremminnii.
Ku läträtä tiälä vesj´rapakoessa.
Ja räntäsatteen oottelussa.



- Alahhan jootuva äet...vaahtija!
Pittää jootuva isämpäeväkuakun maestelemisseen.
Ja viettämmään sitä luatuaekoo miesten kesken.
Mää sinä vaekka keskenäsj lenkille sittä päevämpiälle.




- Nyt alako pelit...isäntääää kaevelemmaan tuo vinkuotus tuolta sohvan alta...!!










perjantai 10. marraskuuta 2017

Korvikkeita


- No etkaet oo tosissasj...!? Tuommonen kuikula...

Meellä on tiälä ollunna paha sikakatasroohvvi.
Piäsika on niät surkeessa kunnossa.
Ja äet olj jo sitämieltä että eekuvvuan hyvästit ja haataeset sille.
Tuo juluma naenen.
Sillä olj meeninki tuuvva mulle kaapasta uusj Piäsika.
Ehyt ja puhas.
Vuan niimpä kävj ettee semmosta löötynnäkkää.
Onneks.
Ku minähän en luovu vanahasta.
Kyllä ee sitä nuivvuan korvata jollae uuvvella.
Sittä se koetti tarjota mulle korvikkeeks tuommosta kanankuikulata.
Sanokee nyt hyvät kamut sille.
Että uusj ee voe korvata vanahoo.
Eekä varsinkaa kana sikkoo.


- Ja eekuvvuan paranoo...

Seoroovaks tarjottiin korvikkeeks tuommosta isonokkasta koeroo.
Ohan siinä kyllä meleko hyvä iänj.
Että tuljhan sitä huuvvatettuva.
Piäsikahan ku on jo vanahuuttaan melekeen mykkä.
Välillä vähä muutae iäntä.
Ku niät koko viikon jytistelj lentokonneet ylj yösä päeväsä.
Ja mahoton paakaas kävj välillä.
Ku ne iänj´vallit paakakehtelj.
Ni mieluummin tuon vinkunata ku niitä hornettija.



Kyllä ee oo sama tuntu nuissa korvikkeissa
Ku Piäsiassa.
Kuikulakanan minä jo hylykäsin.
Vähä oon äetin mieliks tuon koeran kansa pelanna.
Vuan kyllä on Piäsika vielä visusti matkassa puoliselle männessä.
Ja muataruppeoksessa.
Pittää vuan olla sen kansa varovaenen.
Ku on nii raehnas ja haprastunna jo. Ja vanaha raakka.
Kyllä ee sua vanahoja ja saeraeta kovalla käellä kohella.
Kyllä pittää niistä huolehtija hyvästi.
Se se kannattasj nuihennii sotesopan hämmentäjjiin muistoo!



Välillä isköö väsymys.
Ja immeesten peti oekeen kuhtuu puoleesa.

- Iivari.vi ee vastoo...palavelinta ee löövvy...
...ee yhteöttä...
Mitenkä se pittää vielä sannoo että peete männöö takasi alas...







keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Mutkaton matto ja runosuonen ruplatus


Äet kanto selekä viäränä pitkän pötkylän kottiin.
Sano että tuleppa Ii kahtommaan mittee tiälä on.
No minähän het uattelin että nyt lykästi.
Että nyt sae määräkoera elämäsä luun.
Vielä mitä.
Sielähän olj vuan matto.



Eekä ies sen sisälläkkää ollunna luuta.
Pahvinen tötterö vuan.
Kyllä ee oes tarvinna mittää mattoo tänne.
Kyllä hyvästi oes se vanahahhii välttännä vielä.
Äet väetti että pittää välillä olla jottae uuttahhii.
Eekä kuulema aena sitä sammoo kesäsä talavesa veetä.

Kyllä jos minulta oes kysytty ni oesin sanonna.
Että jos jottae uutta kerta pittää hankkija ni sittä uusj kunnon luu.
Vuan kysytäänkö sitä multa mittää.
Ee takkuulla
Vaekka kotj´sisustuksen pitäsj kuulema olla koko perheen asija.
Eekä vuan yhen immeesen päsmäröentijä.



Myö ee Piäsian kansa olla vielä varmoja tuon kääpäsyyvvestä huusholliin.
Liekkö ies tervekkää koko matto.
Minummielestä ee.
Kyllä oon sitämieltä että sillon se jääkkäkooristus.
Yhtää ee niät kiäntynnä luokille ku koetin palloo suaha sen alle tällättyvä.
Ja seku tarttuu taati vielä muihinnii mattoehin ni on siinä tietämistä.
Yhenkää lieve ee kiänny sevvertoo että saes pallot ja siat alle pistettyvä.
Ja kuoputettuva piältä.

Siinä se nyt vuan jäekkänä ja litteenä makkoo.
Eekä yhtää näätä kotosalta semmonen.
Eekä tunnu.
Ku kotosat matot pittää olla pehmeetä.
Ja heleposti aseteltavija.
Itekunnii mielemmukkaan.
Etennii perheen karvasempiin jäsenten.
Eekä tuommosija mittee ee sua millekkää mutkalle.
Kyllä en tykkee mutkattomista matoesta.



Onneks eelissäpäevänä olj mahottoman hyvä ilima.
Ettee tuon mattosoovvin taatta iha mielj mustenna.
Ku olj hyväpäevä siinä justiisa piettynä.
Kaaheen mukavata olj olla määräkoera.
Ja mielj olj ilonen.
Ja usseesti siinä kääpi sillon silläkeenon että ruppee runosuonj ruplattammaan.
Yhe´äkin ja omija aekojjaan.


Vaekka onnii märkee tiempinta,
ni kuitennii on pienj hinta
se että kastuu rinnus ja maha,
ku ee ookkaa nyt siä paha.
Vaekka lumempuute kyllä harmittaa,
silti aarinko paestaa ja laalattaa.
Ilonen on mielj mulla
ja käpsännoosu livakkata.
Kotona jokunen lihapulla
oottaa kulukijata.












maanantai 6. marraskuuta 2017

Olj ja mänj

 Kyllä olj kaahee pettymysten pettymys päevällä.
Ku piäsin nuihin pihahommiin.
Ee lumerripettäkkää!
Vähä minä jo uamusilla kahtelin.
Ku pikaseen kävästiin vesj´satteessa lätöstelemässä.
Että ee hyvälle näätä.

- Minnekkäämpäen lie se talavi lähtennä luihottammaan...? Tuaskaa pysynnä alollasa.

Ja siinä se sittä päevävvalolla näättääty koko kaaheuvvessaan.
Lumeton mua.
Kyllä ee ennee tehnnä mielj ottoo hepulija.
Suati tinttijä jälistee.
Vaekka niihhhän nuo entisseen malliin kuitennii härnäsj.
Nii olj märkee.
Ja vesj lenti vuan ku erehyin muutaman pikasemman askelleen ottammaan.
En sittä ottanna sejjäläkeen.
Vaekka äet kyllä koetti kaekelleen suaha meekäläeseen liikettä.
Kyllä ee kylymä vesj kaenalossa tunnu mukavalle.
Kyllä suapi immeenen ite sen kokkeella.
Ennenku tulloo meekäläestä laeskaks moettimmaan.



Toessapäevänä sitä vielä tuommoselle näätösti pihamua.
Ja tuntu iha että voesj sitä vaekka jo jooluva ruveta oottelemmaan.
Ja uattelemmaan.
Mikä ettee jo pukillehhii kirjottammaan.
Ja nii olj valosata ja raetista.
Olj ja mänj.


Ja nyt näättää samalla paekalla sittä tuommoselle.
Niinne vuan huaveet tälläerree kuatu.
Valakosesta ja raekkaasta talavesta.
Pimmeessä ja märässä nyt sittä vuan möörötettään.
Tiijjäppä mitenkä kaavvan vielä.
Eekä ennee tunnu yhtää jooluselle.
Eekä yhtä tingalle ootatuta sitä.
Kyllä olj tuas säehehhaltijalta pilantekkoo.
Valetalavi.