maanantai 14. lokakuuta 2019

Matkampiässä


Se olj eelen uamulla kuusj kello ku mamma sinkasj petistäsä.
Ja siihe kohta isäntähhii sammaan sakkiin.
Meekäläenen siinä ihmettelemmään.
Että minkä täätisen tähen pyhäuamuna pittää könytä kuuvvelta ylös.
Siinä ne kisko uamusumppijjaan. Ja tuntuvat huastavan että jos kaheksan maessa....
Sillon olj meekäläesennii jo noostava kuulostelemmaan että mittee juutasta on tekkeellä.
Isäntä laakkuutti meekäläesen uamutarpeelle.
Ja silläaekoo olj äet lyönnä kampetta kassaan.
Siitä sanovat että nyt koerapoeka kyitiin ja solalle.
Olj kuulema pitkä matka eissä.


Jo tuota huristeltiinnii hyväntovin.
Piättelin siinä ettee ollunna nyt tavanomanen kylillä käänti kysseessä.
Mahottoman ison sillan ylj mäntiin.
Ja äet tapasa mukkaan koetti ottoo liikkuvata kuvvoo.
No kuvvooja liikku ja maesema olj kohallaan.
Jottae jäe kuitennii kuvvaannii.
Sittähän se olj jo ensmänen koepiin oekasutaakohhii.



- Mullon isäntä semmonen tunne selekäpiissä niinku joku kahtosj meetä nyt kameran kansa... sua ennee raahassa jalakoosakkaa nostoo. Jootuu kyykistelemmään niinku tytöt.


- Nonnii... nyt se äet toemittaa että siitä ensmäsestä rampista pittää männä.... ja se ramppi justiisa mänj!
Seon aena sen kansa sama homma jos männään jonnehhii.
Seon aena tietävinnään mistee pittää ajjoo. Vaekka istuu takapenkillä meekäläesen seoraroovvana.
Joskus seon työlästä tehä matkoo tuommosen hätähoosun kansa.
Aena on matkalla hermollaan niinku ensmästä kertoo muniva kana.
Onneks isäntä ee kuuntele puolijakkaa nuista äetin toemittamisista.
Ja aena on oekeeseen paekkaan piävytty.
Niinku nyttii.
Tultiin nuore emännän kaapuntiin.



Sittä olj jo mullae kiire.
- Tiijjettään...tuosta nurkan takkoo oekeelle...koettoopa jootuva nyt!


- Mittee??? Pittää kaet se nyt paekallisille jättee viestijä kuka on käännä!

Sieltähän se lööty. Nuor emäntä.
Ja tämmösen matkampiässä.
Olj siinä pakko jonniillaenen kapallus käävvä silikasta ilosta ja hyvästä mielestä.

Vuan oljhan sitä tämmöselle mualaespoejjalle paljo ihmettelemistä ulukonahhii.
Immeesijä tulj ja mänj.
Vasemmalta ja oekeelta. Eistä ja takkoo.
Koeta siinä sittä johonnii puujjuurelle vielä varruin tarpeetassii tehä.
Ku ee se hätä sijjoo kato.
Onneks äet olj varustaatunna erj´näesillä pussukoella. Kaekki taskut tääteen.
Vähä minusta jo sitä hätävarjelun liijjotteluva.
Mitenkään ne kaapuntikoerat oekeen nuissae asijjoessa pärjee.
Ee mittää yksityisyyttä tuommosissakaa asijjoennissa.



- Vuh! Hällyytys...vaeko ee...?? Aato tulj pihhaan!?


- Isäntä... mitteevarten tiälä kokoaejjan hurisoo ja vinkuu joku aato??  Onko ne kaekki tänne tulossa?
Jaa että ohi vuan männöövät...no minkätähen ne ee mäne samalla aatolla jos kerta yhteen suuntaan männöövät kaekki... Tarvihtis nuin monella hurruutella ja ilimoo pilata...


- Kuule nuor emäntä... sullon tiälä paljo isommat rintuukset ulukona ku meellä kotona...
ja hirveen paljo nuita aatoja ja immeesijähhii....minuva kyllä pelottasj tuola itekseen käpästellä.
Ja minkääntaatta ne kaekki on tänne pakkaatunna?
Kyllä oes paljo tyhjee tilloo tuola muaseovvulla ni ee tarvihtisj immeesten nuin piällekkätä ahtaatuva asumaan!
Vaekka voesin minä kyllä jiähä tänne sinun kansa...aenahhii jokssii aekoo...

No en sittä jiännä. Ku äet alako tuas kamppeeta kassaella ni olin jo valamiina matkaan lähössä.
Ku kotj on aena kuitennii kotj.
Ja eekähän se äet pärjees kuitenkaa iliman meekäläestä.



- Nyt vuan sittä vankkuriin ja kotj´matkalle...
ja äet sittä takapenkille seorampittoon meekäläeselle... eekä tarvihe nyt sittä toemija navikuattorina...
Meenoon ottoo alakumatkasta kunnon unet.
Kyllä niin voemille kääpi tämä kaapuntilaeselämä.






torstai 10. lokakuuta 2019

Konmaritusta


Lokakuu ee oo joka kuu.
Sannoo joku vanaha sanallasku.
Lisseesin tuohon että eekä joka päevä.
Olj niät ihan kelevollinen tie uamutuimaan ku olj lumenhärmee.
Vaekkee tuo kyllä pitkä ilo ollunna. Tuaskaa.


Paljo on huastaneet immeeset siitä konmarituksesta.
- Elikkä siitä että viskattaan mäkkeen semmonen asija huushollista joka ee tuota ennee illoo.
Ennevvanahaan sitä kututtiin vuan raekkoomiseks.
Eekä liijjemmin tarvinna uatella että ilahuttaako vaeko ee.
Jos ee tarvinna tahi olj romu ni jooti poekkeen.
Nykyvvään sillon tuommonen hieno nimi.
Ja sen varjolla ollaan nyt niin sittä rentin harjalla jos sitä tehhään.

Kyllä tietäsin kuulkee montae asijata meejjän huushollista jotka sietäsj konmarittoo.
Niinku vaekka nuo matoliäkkeet.
Ee niät tuota tippookaa illoo ne.
Ja toenen asija joka juohtuu justiisa mieleen oes tuo saehualarj.
Ee toellaankaan ilahuta mieltä pätkeekää.
Mokomahhii kahisova riesa.
Ja ehkempä nämä jootavampäeväset saman tien lenkittii...poekkeen vuan.


Hammasharja on yks konmarituslistalla.
Kyllä ee se kitarisoessa asti ilahuta.
Sennii sijjaan vuan tarpeeks niitä hammastikkuja.
Ja ilahuttaako muka suihku?
Ee yhtää. Eekuvvuan poekkeen huushollista.
Äet mielellään konmarittasj huushollista meekäläesen leluja.
Joeta se kuhtuu ylj´miäräseks rojuks. Jotka ee illaata yhtää.
Aenakkaa siivuupäevänä.
Eekä yöllä. Jos naakassoo jalan alla ku hilijjoo pitäs liikkuva.
Minummielestä yhtää ee oo ylj´miärästä.
Kaekki on tarpeen. Ja illaattaa elämätä suuresti.

Jiäkuapissa sitä vasta oessii semmosta tavarata.
Sallaatti? Poekkeen. Ee ilahuta.
Porkkana? Mäkkeen. Ee ilahuta.
Homejuusto? Mahollisimman kaavvas. Ee toellaankaan ilahuta.
Ja paljo muutae jootavata.
Viinj´marjamehu? Ee...
Kualj? Ee toellaan.
Ja sitä rattoo.

Ja jos sittä lähettäs siinä hommassa vähä ylleesemmälle tasolle.
Ni varmaannii isonveen takana konmarittasivat sen liehutukka restentin.
Ee liene illoo kellekkää siitäkkää.
- Vuan kennempä riesaks sitä sennii pistäsj kierrätykseen.
Sotkeotus vielä tänne Suomeen... ja sittä oes tietämistä.
Tiälä meellä porukalla konmaritettas talaviaeka. Ja kurakelit.
Ja oes kaet sitä vaekka minkälaesta muutae joka jootas poekkeen ku ee ilahuta.
Justiisa nyt suattasin viskata nuo kynsj´sakset hiiteen...
näkkyy äet niitä kaevelovan.
Ee sytytä nii minkäällaesta ilonpilikahusta ne.










maanantai 7. lokakuuta 2019

Syksypuuhasteluja


Oeshan se pitännä arvata. Että joku huijjuu olj takana.
Ku äet niin pontevasti kisko lenkille.
Ukki olj niät ruvenna silläaekoo ruastammaan sirreenijä.
Sillä on nämä omat syksypuuhastelut aena.
Ja meekäläenen ku oes niin mielellään ollunna kaverina siinä hommassa.
Ja vielä pihhaan tultuvahhii roekku äet narussa niin tingalle.
Ettee yhtää löösee antanna.
Kyllä oes vanaha mies tarvinna apuja tuossae savotassa.
Ja tässä oes ollunna hoplakka nuorj mies kaveriks.
- Suunnilleen 84 vuotta nuorempi puun salavajata.


Oeshan tuota kyllä omassa pihassahhii tekemistä.
Neon nuo laensuojattomat ruusuttii vielä varret pystyssä.
Tosin niihi ee meekäläesellä oo nykimistä.
Ku ovat juuttaat niin turkasen piikikkäetä.
Äettii on tuskaellu lasista kahtoin.
Että ku pitäsj ne oksija vuan eepä oo semmosija käsineetä.
Syy seon sehhii.
Ja kohtahan seon jo mua jiässä. Että siinon sittä toenen syy.
Ja sieltä ne punkoo oksoo ens kevväänä tuas topakasti.
Haravoemisesta en sittä maenihekkaa ennee mittää.
-Takapihalla on eelleennii pettuupatjan paksunen kerros lehtee.
Siihen kaet ee ennee tehhoo ku raevuuraktorj.



Tihkusta saetta olj päevällä.
Ja ku se herkisj ni sittä olj muutevvuan tympeen näköstä.
Ee tehnnä mielj ies rappuskahvijakkaa juuvva.
Äet kanto sittä jo tuolinnii ja pehmusteen aettaan.
Oottelemmaan ens kevättä.
Kukkaruukut onnii jo tyhjennetty. Ku pakkanen palellutti loputtii niistä ruaskoesta.
Yks vielä tuossa sinnittellöö. Vuan sehhii jootuu kellarriin talavehtimmaan.
Kohta jootaa pöötähhii aettaan rappusilta....
Niivvuan siivottaan loputtii kesästä poekkeen.
Ja ootellaan melekeen kielj pitkällä sitä talavee 😊













lauantai 5. lokakuuta 2019

Valetalavi


 Männäyönä sato lunta. Muutaman sentin.
Vuan eepä kaavvan muassa viihtynnä se.
Kyllä harmitti.
Justiisa ku eelissäiltana muata männessä äet kahto lasista pihalle.
Sano että huomenna sitä on lunta muassa..
Ja minä jo kerkisin innostuva. Että nyt sitä piästäännii pelemuammaan lummeen.
Ni sittä vuan jonnii sentin olj satannna. Ja sehhii vuan muutaman uamutunnin kesti muassa.
Valetalavi olj se.


Laavvantaet on ylleesä semmosija pitemmämpuoleesija päevijä.
- Jos nyt nuo ee niin sypäkästi mäne muutkaa päevät.
Äet sano kuitenniisa taekasanat: Kohta lähetään kaapalle.
Ja meekäläenehhän jo alotti lähtötanssuut.
Minusta on mahottoman mukavata katella aatollasista pihalle.
Ja laskee vastaantulovat aatot. Muutennii katella maesemija.
Vaekka ne onnii jo niin tuttuja että tunnistan kotj´tiehuaran matkampiästä.
Ja alan kuikuilla etupenkille. Että muistaako isäntä varmasti pihhaampäen kiäntyvä.

Siinähän sitä tulj kyllee kateltuva. Ja tulj liikuntoohhii.
Kahesti kirjaston ympärj.
Silläaekoo ku äet olj lonihtemassa kirjoja sieltä
Sejjäläkeen kaks ja puolj kiekkoo kaapan ympärj.
Silläaekoo ku äet kävj sieltä ruokoo hakemassa.
Ja vielä pappilan rinteelle lenkki.
Silläaekoo ku äet kävj haatuumualle kanervat viemässä.



- Ettäkö maestuuko....?! Mitteepä arvelet!
Jos tuo se mittee luulen ni tänne vuan...


Ee tovviin tuonkokosta luuta näkynnä tässä huushollissa.
Ni rupesj kyllä vähä eppäelyttämmään että onkoon tässä nyt joku höpläätys takana...
ettee vuan oo matoliäke piilotettuna johonnii välliin...taekka joku pahammakunen vitamiinj´tapletti...


Äet vakkuuttelj että suapi syyvvä.
Ee oo mittää ylj´miärästä siinä.
Ja sen kansahan seon ilta männyhhii hyvästi.
Tulloo aena mieleen luuta syyvvessä se Lukukoera Sylvin keksimä juttu:
Koeriin suosikkiartisti on tietennii Anna Luu 😄














keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Sanattomaks vettää


Kyllä kuulkee vettää sanattomaks. Ja murheeseen.
Tuo immeesten julumuus ja mualiman pahhuus.
Jokapäevähän siitä kuuloo mitenkä toesijjaan lahtoovat immeeset mualimalla.
Ja aenaenen kahakoenti millommissäe. Ja kaaheelta kuulostaa.
Vuan ku se tulloo nuin lähelle.
Niinku tuo eelispäevänen kalakukkokaapunnin kaaheos.
Ni kyllä siinä piisoo rätneemistä.
Minkätaatta?  Mitteevarten pittää toeselle pahhoo tehhä?
Mistee johtuu että nuo tuommoset pahhuuvventyöt vuan lissii?
Minkätaatta pittää aena syyttömiin jootuva kärsimmään?
Ee sitä riitä pienen koeran pienj piä älyvämmään millonkaa.
Ku ee riitä immeestenkää. Ja niillon kuitennii isompi piä.
Misseekohen mahto mualima luirahtoo vikaraeteelle...?


Lie tuo vesj´pula viimennii hellittännä muasta.
Kaks päevee on yhtäsoettoo satanna nii ettee muakaa ennee oo vetännä.
Ja kaapunneissae kavut laenehtinna.
Nuor emäntä sano että vesj´hiihtoo piäsöö kokkeelemmaan jo kotj´ovelta.

Vuan iltapäevästä tuo alako jo päevä paestammaan.
Sen minkä vähän nyt kerkisj. Ku jo sittä paenu maelleen.
Pakkasyö suattaa olla tiijjossa.
Ja sehä on vuan hyvä asija.
Kyllä ee rappaavvu mahanalus uamusilla.
Kyllä rapsahtaa mukavasti tassun alla mua. Ja lehet.


Paljoo ee ennee oo puissa lehtijä.
Ku semmonen tuulj pohotti ja ruoti melekeen kaekki poekkeen.
Pihamua on semmosessa siivossa ettee siihen taejja haravakkaa ennee pystyvä.
Aenahhii äet mittilöe sitä lehemmiäree. Ja sano että suapi hänen puolestasa olla.
Viekäät vuan tuulj mihinkä tahhaan ne lehet.
Ja jos ee vie ni olokaat siinä.
- Siitähän ne kevväällä sittä löötyy.
Ja homma on sittä vieläe hankalampoo.
Ku ovat talaven sielä lumen alla lätköttännä.
Ja piäsöö immeenen tuas mannoomaan.
Ku ee sittenkää laeskusissaan niitä syksyllä kuahinna.







sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Mikkelimpäevee


Seon kuulkee se Mikkelimpäevä nyt.
Ja vanahakansa sannoo että mittee siätä on Mikkelinä sitä on Keeriin asti.
Elikkä tuonne marraskuun alakuun.
Tämmöstä tuhnusta ja myterötä.
Sattaako vaeko ee.
Eekä semperusteella mittää toevoo että jos vaekka lunta rivvaattasj.
Vaekka niihhän tuo toenennii vanaha ennuste sannoo.
Että jos syksyllä myöhässeen kääpi ukkonen.
Ni on lämmintä syksyvä.


Pohjosseen on tok jo tälleppäevälle lunta luvanneet.
Kyllä kääpi nyt niin katteeks.
Oes tuo nyt niin toesta hitvetellä lumempiällä
Ku märässä heenikossa.


Vaekka ohan tuo lenkkitie ihan nätinnäkönen syksyvuatteessaannii.
Että ee sempuoleen.

Äet on vähä tuhnustanna nokka tukkeessa.
Ja arvelj eelen että jospa ne lenkit jätetään välliin pyhäpäevänä.
No uamusilla oljllii sittä nokka aavvenna. Ja olj vuan mäntävä se sama iämpäevänen matka.
Silläe sitä lunta jo toevosj että piäsisj sittä vähä muitae teitä kuleksimmaan.
Ku ruppee jo niin tympäsemmään aena tuo sama.
Taekka sittä että oes tok nyt vielä jonniippäevän ollunna sillä se nokka tukkeessa.
Oekeen hyvästi passoes semmonen köllöttely meekäläeselle usseemmannii päevän.

Neon nuo ilimastoasijat nyt ollunna viimeaekona enemmältihhii esillä.
Se yks nuapurj´muan tyttöhhii kävj niille mualiman luupäelle lakija lukemassa.
Että mitenkä sitä pitäsj ruveta jottae tekemäännii. Eekä vuan hurskaasti huastoo.
Ja oekeen ilimastokokkoostahhii pitivät nämä vatipiät sielä.
Ja loppuillopuks tulos olj vuan se että voe tokkiisa ku ilimasto pillaatuu vuan katellaahhan nyt....
Jiätikät sullaa ja veempinta noosoo metrisotalla.
Vuan nämä vuan kahteloovat.
Hyvä kaet seon katella.
Ku kaekki ne kokkooksen piäsjniekat on jo vanahoja.
Samantekevätä niille jos puolj mualimata onnii sittä tulevaesuuvvessa veen vallassa.
Eekaet tuo kerkijä meekäläesenkää elinaekaan henkj´ilima ehken loppuva.
Vuan siäliks kääpi tuota nuortapolovee.
Eekä ennee nuo vanahankansan siäennusteetkaa piä paekkoosa.
Sittä on varmaan uusija.
Niinku vaekka että jos kovasti ruppee tukka tuulessa liehummaan ni seon jonniisortin trompi tiijjossa.
Paetsi Ameriikammualla. Jossa seon uuvvestaan nimitetty, trumpiks.



- Etteempäen sevuan pittää elävän männä.
Eekä jiähä tyhjee kuikuilemmaan tuakseppäen...että oesko sittenkää pitännä lähtee...
ku jos ee lähe ni ee mihinkää piäse.











keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Alakaa kaet se päevä näennii...


- Katoppa koeruus ku tulloo kommee ilima päeväks! Nyt ylös ja siivuuhommaan.
Messusj äet uamuvarraen. Ja ravvaatti rullakartiinin ylös nii että pölinä kävj.
Mittee halavattuva...pimmeetä ku peon ahterissa... ja het kuuvven jäläkeen kyllä noose mihinkää vielä.
Vuan noostava olj. Ku alako immeenen nyhtee peetettä alta.
Pakkasta niät asteevverran ni eekuvvuan sehhii pihalle tuultummaan.

No siinä sittä kuitenniisa mänj aekoo tuusatessa jootavata.
Niinku vaekka siinä äetin kahvin kittoomisessa.
Sevverra valakenj päevä että ee sittä kuitenkaa vielä ehken niitä mattoja pihalle.
Ku jospa vaekka käävväännii semmonen mukavan raetis lenkki esinnä.
Meekäläesen uamunappulattii olj kerinnä jo ruokaputkesta siirtyvä mahalaakun puolelle ni johan tuota jooti.
Ja siinä sittä mäntiin iha suilakasti semmonen pikkunen uamu-ulukoelu.
Asijjaankuuluvilla vermeellä varustettuna immeenen.
- Sukka ja paskeerj piähän...ja sitä rattoo.

Tultuva oljllii sittä toenen meeninki ku lähtiissä.
Äet mannaelj että sukka kiristi piätä nii että oekeen ohimot  tulittelloo.
Ja silimättii puukompiätä pitkällä ku nii olj tiukilla sen naelonin kansa koko piäkakkula.
- Sillon vissiinnii piä levinnä tässä syksyn aekaan. Tahi sittä sukka kitistynnä.
Eppäelen ensmästä vaehtoehtoo kyllä.
Lopputulema olj että jospa vuan siivotaannii kyökki. Ja makkuukammarj.
Ja muuvvalta vaekka huomenissa.


- Tuasko tulj uusj teeppikiekka letkuun...ee oo kyllä meekäläesen tekosija, elä katokkaa.

Niihhän siinä kävj että tuas pitj kaevoo äetin sitä ihmeteeppijä.
Ja pistee letkuva kiini. Ku ärvötti aaki tuas yhestäkohen.
Lyhenj letku tuas jonnii sentin. Alakaa olla meekäläesen koeville tarkotettu kohta.

- Tässähän tuota nyt onnii näpäkkä samalla imasta muruset tuolta lusikkalootasta.
Tuumaelj äet ja alako romihtemmaan lootoo.
Ja sittä toesta. Ja vielä kolomattahhii.
Ja mitenkäpä jos vielä tuosta nuohhii alalootat...
Eekaet siinä. Ohan se hyvä että tulloo pullasutihhii imuroetuva kerravvuoteen.
Ku eepä tuolla niimpaljoo liikettä oo silläkkää. Pölyjä raakka kerree vuan sielä lootassa.
- Vaekka kyllä ne oekeet emännät vissiinnii iha veillä pessöö...ettee ehken imuroe kuitenkaa.


- Minäpä jootanennii tästä nyt sittä vaekka tuonne peetteettömälle petille....jatka tok raahassa vuan...ohan sielä vielä jottae kapustata ja muuta sulla pölystä puhisteltavana.

Jonniiaekoo se imurj vielä hurisj.
Ja sittä tulj hilijasta.
Liekkö kiristännä immeesellä ohimolohkoo sevverra.
Että antaatu silläerree siitä hommasta.
Makkuuksen patja narahti luppoovasti.
Ja tulj hilijasta
Hipsin vaevihkoo siihe äetin polovemmutkaan. Ja kieräätin ihtenj siihen kerälle.
Kyllä maestu kuulkee päeväunet makkeelle.