torstai 15. marraskuuta 2018

Kuhampaan jottae


Tätä ihmettä sitä ee ookkaa monasti nähty. Sano äet.
Leovvat rinnuksilla hämmästyksestä.
- Iivari pihalla tihkusatteesta piittoomata.
Vappaaehtosesti vielä.

No onkaet se käätävä jollonnii.
Ettee iha hapannu ja märänny huoneeseen.
Ku jatkuvasti sihhuuttaa jonniillaesta saetta.
Ja aena on pimmeetähhii.
Vähä ies suapi raetista ilimoo.
Ku ee ies täkkijäkkää pysty pihalla tuulettammaan.
Että lähtisj enin mynnäkkä siitä.
Sitäku haatoo ihteesä sennii mutkassa ni ruppee aromit olemmaan jo semmosija ettee sinne happee ennee sekkaa sovi.
Ja sillohhan sitä on pihalle mäntävä.



Ja uatelkoopa että lenkillehhii lähin sen enempöö ämpyilemätä.
Äet sano että pittää panna merkki ovempieleen.
On niät nii harvinaesta tuommonen.

Vähissä on ollunna huvitukset tämmösellä ilimalla.
Kuhampaan jottae.
Äet on viäntännä jo joolutorttuja.
Eekä sitä mikskää huvitukseks lasketa.
Ku ee nii yhtäkkää maestipalloo oo niistä herunna.
Vaekka utakasti oonnii kyllä paestovahtina ollunna.
Ee kyllä niistäkkää tortuista paljo jooluilloo liene.
Ku jälestä söevät immeeset ne sitämukkoo ku paestu.


Eelissäpäevänä seorattiin tuas sitä Koeriin salattu elämä-ohjelmata.
Siitä tulj viiminen jakso nyt.
Monta olj tuas uutta juttuva. Äetille niät.
Meekäläesellehhän neon itestäänselevyyksijä. Ku kerta ite oon koera.
Kaete sitä ite ihtesä tietää.

Meessä on kuulema sutta vielähhii 99,8 rosenttisesti.
Se tulj kyllä vähä uutena meekäläeselle.
Yhtää ku ee oo ollunna susjmaenen olo.
Eekä tie mielj männä oottelemmaan hukkasakkija tuttavuutta tekemmään.
Että tervevvuan sukulaeset.
Eekä nuo nekkää liijjon oo asijasta perillä.
Ku kerta mehtäkoerija syövät. Sukulaesijjaan, juuttaat.

Yks asija olj semmonen mistee ee oltu yhtämieltä niihen kansa.
Ku muka on sama mittee sanoja koeralle sannoo.
Iänensävy on se mittee myö muka kuunnellaan eekä oo sanoella välijä.
No höpöhöpö ja lööhillööhin tuas.
Jos mulle sannoo kehumisiänellä hyvä poeka ja hienohomma ni tietennii oon mielissäj ja häntä heeluu.
Vuan jos äet sannoo samalla iänellä että hölömö koera ja nuin ee sua tehä.
Ni meekäläenen luimuiloo samallalaella ku jos jollonnii jostae moetittaan.
Eekä oo hyvämielj. Eekä heelu häntä.
Että kyllä on sanoellahhii välijä.
Myö koerat mittää pöljiä olla!

Myö vaestottaan ja haestettaan ilimattii jo paljo ennen ku immeesillä on mittää tietoo niistä.
Sehhii on totta.
Nyttii haestan selevästi pakkasen tulon.
- Vaekka oohhan minä sen kyllä kuullunna jo telekkaristahhii.
Vuan takkuulla sillä sen nehhii meterolookit tietää ku jonnii koera on sen niille sanonna.
Lie Poovvan Pekan Sini ollunna asijalla.
Ku ee se Poota ennee oo tanssoomassa siinä yhessä ohjelmassa.
Ni on kerinnä koeroosa kuunnella.
Että kylymenevvöö on tulossa. Eekä mäne siihen kaavvan.
Kohta sitä piästään mahanahkat puhtaana hilipettelemmään lenkillähhii.
Ja seon jo melekeen juhlampaekka se.












tiistai 13. marraskuuta 2018

Rapsetta ja mööhyjä


Äet on aenahhii kahtena yönä ampunna ihtesä ylös petistä.
- Mikä on kyllä jo joltinennii ihme. Ku ylleesä se ylösnoosu on semmosta peppuroemista.
Syynä on ollunna sempäevänen rapse ja kopallus laepijon piällä.
No hiirethän ne sielä on pitännä remakkata.
Kuulema varmaan sata jalakaparija on ruapaltanna männä sielä vintimpiällä.
Ja tietennii on pitännä noosta kahtommaan ettee vuan missää lie semmosta kolloo mistee piäsöövät luiskahtammaan huoneisiin.
Sitä on kuulkee jeesusteeppijä laepijo täännä.
Ku on kaekki pienettii oksankolot tilikitty nyt.
Toevottavasti ee maholliset vieraat kahtele käävvessäsä ylöspäen.

Eelissäpäevänä äet sittä syyhälti kaappaan.
Aekomuksena niitä hiirj´puarija ostoo.
Oes kuulema viskanna luukusta ne sinne vinnille.
Julumurj!
Oes loppunna se rapse ja ritinä.
Vuan niitäpä ee ennee kaapassa sua myyvväkkää.
Semmonen uusj lakj on kuulema tullunna ja neon kielletty.
Nytkö sitä pittää sittä ruveta jottae tuholaestorjujata ehtimmään.
Että piäsöö niistä juukelista erroon.
Eekä kaete semmosta oo ku tuola jossae saan kilometrin piässä lähin.
Tulloo siinä hiirelle hintoo ku jos semmosen kuhtuu.
Totta näkkyy olovan sanonta että ku kissa on poekessa ni hiiret hyppii...
jos nyt ee ihan pöövvällä (vielä) ni aenahhii jossaeppäen.
- Ee oo niät nuapurin Pörriä näkynnä pitkää aekaan.
Seku on ollunna se joka on huolehtinna ettee valtaavvu nuo otukset.
Voe Pörri jos vuan oot elolla ni tule nyt jo jootuin!



Viikolloppuna meellä olj pitkästä aekoo mööhypäevät.
Tukkamööhyt niät.
Nuore emännän kansa.
Oljhan se tietennii issäempäevähhii pyhänä.
Vuan meellä mööhypäevä. Yhessä.
Ja muutennii olj lystit päevät.


Tukkamööhyt kuuluu niin asijjaan ku seon käämässä.
Ja nytpä piäsin pitkästä aekoo siihe hommaan.
Kyllä olj kuulkee haaskoo.
Ja kerittiihhän myö paljo muutae yhessä tehä.
Kaekki vinkupelit ja sikahommat.
Ja tietennii päevätorkut yhessä.
( Ja vessareessut ja yövahtoomiset ja saananvahtimiset ja syömiset. Äetin huom.)


- Otettasko vielä sittä kohta semmoset yhet lähtömööhyt ennenku lähet...??














sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isämpäevee!


 Nyt ku ne isämpäevän uamukahvit on kuajeltu pettiin ja laataselta luiskahtanneen täätekuakkupalan on huushollin nelj´jalakanen pistelly suihisa, on aeka toevottee
ILOSTA JA IHANATA ISÄMPÄEVEE iha jok´ikiselle isälle, iskälle, papalle, ukille ja jokkaeselle jolla on jonniissortin jäläkikasvua tahi hoevattavija!!  😊💖
Erikoesonnittelut kamu Párekille joka viettää ensmästä isämpäevee!


toevottaa Iivari









torstai 8. marraskuuta 2018

Ryyvyttää

 Tarttuvata on tuo immeesen tympäätyminen pimmeeseen.
Ja märkään.
Kyllä se toemperrää ruppee ryyvyttämmään.
Ku ee yhtää päevee mäne etteekö oo sumusta.
Ja aenahhii semmosta suhusaetta.
Jos ee sittä jo lottuuta kunnolla.
Voe tokkiisa talavi minnekkä jäet luuroomaan?



Uamusilla. Pimmeetä ja märkee.



Päevällä. Sumusta ja märkee.



Iltasilla. Pimmeetä ja märkee.

Nuo heejjastinliivittii kasvaa kohta nahkaan kiini.
Ku jootuu uamusta iltaan niitä pitämmään.
Ja kaapasta loppuu kohta öljypullot.
Ku mamma kantaa niitä meekäläesen kaenalovvoeteeks.
- Pihalle männessä pittää sillä voejjella ettee märkä hiekka hierrä nilelle.
Pesukammaristahhii suapi kuulema kohta hiekkoo lapijolla kantoo kartanolle.
Ku joka lenkin jäläkeen pittää käävvä pesuhommissa.
Sinnehhän ne lattijalle hiekat ja muut röpöt jiäpi.

Justiisa nyt tunnustaa siltä.
Että kyllä oes mukavampoo vaekka jiäpuakkuja turkista sulatella sielä pesukammarissa.
Ku liotella tuota hiekkoo.
Että ruppee se ryyvyttämmään meekäläestähhii.
Pitäskö sannoo mammalle että kääpi semmosen kuamosvalolampun.
Itelleen.
- Vaekkee se kyllä sitä mahan- ja käpälämpesuva vähennäkkää.
Vuan jos tuota muuten virkoes sillä.
Ja sittä mänisj ja hakisj kaapasta meekäläeselle kuamosluun.
Eli usseemmannii.
Kyllä niillä valostusj pimmeempihhii päevä.


- Pittää nyt justiisa noosta ja männä pihalle iltasihille??
No mää tok hyvä immeenen jos siltä kerta tunnustaa...
vaekka luulisj tuota kyllä helepompata olovan ihavvuan huussissa käävvä niinku muuttii immeeset...
















tiistai 6. marraskuuta 2018

Syksy yllättää...ja joskus määräkoerahhii



Kyllä on kuulkee niin että jos talavi yllättää aena aatoelijat.
Ni meellä syksy yllättää aena äetin.
Vaekka luulisj että nuinnii montakymmentä syksyvä on nähnnä.
Ni oes jo selevä asija että pimmeetä on. Ja kolakkata.
Eekä valakene päevä monneen tovviin.
Vuan silti seon aena yhtä ättäröentijä ku oekeen kunnon pimmeet tulloo.

Sitä vahataan joka tuutista siätietoja.
Ja millonka aarinko noosoo ja laskoo.
Ja mahoton äläkkä ku näättää kaekki etton sumusta ja tuhnusta ilimoo tiijjossa.
Ja päevä on tuas kymmenen minnuuttija lyhyvempi.
Joka syksyhän se semmosta on.
Vuan aena se näkkyy tuolle immeeselle tulovan uutena etteen.
Ukki koetti tytärtäsä toppuutella. Että mikskä se sillä voehkeella tulloo.
Joka päevä on semmonen siä ku on. Ja sille ee maheta mittää.
Ja joka syksy päevä on lyhennä. Ja vuuen alussa jatkunna.
Näen sevuan männöö.
Vuan uskooko tuo isseesä.
Ee. Eekä kettää muutakkaa.
Tässä koko sakki jootuu tuota marinata kuuntelemmaan vielä siihe joolun ylj.
Kunnes tuas päevä jatkuu.
Vuan soppiihan siihe välliin kyllä vielä pakkasmarinat.
Ja tuiskuättärät.
Ee oo kuulkee heleppoo.





Tänäpäevänä olj semmonen poekkeoslenkki.
Mäntiin niät yhtäjaksoo toesta tuntija pitkin tietä.
Suuntoo vuan pitj välillä vaehtoo.
Joku hyvähhajunen kulukija olj männynnä eiltä.
Ja meekäläenen naru tiukalla paenattelj hajun perässä.
Olj siinä immeesen leovvat lonkollaan ku ihmettelj meekäläesen mänöintoo.
Eepä ollunna tämä poeka kelekkana perässä veettävä.
Harmi vuan ku en tavottanna sitä kulukijata.
Oes suattanna näen konsulttimiehenähhii olla asijata. Heh.

Äet rupesj siinä jo sivujaan hiereksimmään.
Ja toesta jalakoosa vetämmään.
Sano että eeköpään tuo jo piisoes tuo mänö.
Ku on äkikseltään tuota vaahtija vähä liijjannii kansa.
Ja on tullunna tuota matkoohhii jo yheks kerraks rampallettuva.
Ja mikä juutas se nyt tuommosella vaahilla pistää männä humpaltammaan.
Että jos vaekka tästä pihhaan uunillämmitykseen lähettäsj.

Niihhän siinä sittä pitj lähtee.
Ee oo muuten tovviin mäntykkää yhtäpitkee matkoo yhtä kovalla vaahilla.
Että ossoo se joku muuhhii tuon immeesen yllättee eekä vuan syksy.



- No männään nyt sittä kottiimpäen... jos kerta jo ruppee ronkkoos juilimmaan pätövertanen lompsiminen...vaekka oesin kyllä voenna vielä tuola isommalla tiellähhii käävvä vähä katastelemassa...
Sillonku oes mänöllään ni sittä ee sua männä. Kyllä on kummoo pelijä tämä.










sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Sumusta ja saetta




Pyhhäempäevä on pietty. Ja kohta tämä jäläkipyhähhii.
Ja haatuumuat on loestanna valosana. Ku on kynttelit ja lyhyt palanna.
Monet on jo laettanna pihamualleennii kaekellaesija valoja.
Ee nuo kyllä yhtää pahaks.
Ku on kokopäevän uamusta iltaan pimmeetä.
Männäsyksynä olj tähä aekaan lunta.
Vuan sittähän ne jo sulj poekkeen. Sen tovin olj kuitennii valosampata.
Nyt ee oo merkkijäkkää lumesta.
Sumusta ja saetta vuan.

Meellä ee loesta pihalla mikkää ylj´miäränen valo.
Ku äet on sitämieltä että ne kuuluu joolunaekaan.
Minummielestä oes oekeennii passelija jos ies joku tuiju oes lissee palamassa pihalla.
Ee kuitenkaa vielä mittää joolukuusia ja joolupukkija niinku jossae jo kuulema näkkyy olovan.
Vuan ku ee taevu meekäläeset töppöset valojen laettoon.
Ni on ooteltava sittä että lähemmäs jooluva männään.
Jos vaekka sittä immeeset omine näppineen ne ripustasivat.



Äet olj eelissäpäevänä käännä ison kaapunnin isossa nimeltä maenihtemattomassa kotj´konekaapassa.
Telekkarija ostattelemassa.
Sielä se olj tollistellunna kakskymmentä minnuuttija eekä yhe´aenutta myyjee suapusalla.
Olj sittä tympäännä ja vaehtanna toeseen issoon nimeltä maenihtemattommaan saman alan kaappaan.
Pyörinnä sielä telekkariin iäressä.
Ja sama homma. Ee nii kettää myyjee näkynnä.
Sittä viimen olj kaks juippija ilimestynnä kaapan toeseempiähän tiskin tuakse.
Ja sieltä vissiin katelleet että kaavvanko tuohhii keppimummu sielä kehtoo pyörijä.
Että mänis nyt kottiisa ettee tarvihtisj männä kaapantekkoon.
Ku justiisa oes kahviaekahhii.
Ja Rampin taekka Jupun vuoro tarjota munkit.

Lopulta olj luappassu etenkehtasesti myyjä siihe kyselemmään.
Että no mittees sitä nyt sittä etittään.
- No mitteehän. Telekkarj´rivin eissä.
Äet olj meenanna sannoo että karvahattuva tässä talaveks etittään....
Että semmosta asijakaspalaveluva kuulu olleen.
Nämä kaapat vielä isosti maenosti pyhhäempäevätarjooksija.
Ja sittä ee ies myyjee niitä kaappoja tekemmään.
Olj kuulema viiminen kerta semmosessa puttiikissa.
Sivistyttiin isännän kansa iltasilla tuas muutamalla uuvvella rumemmanpuoleesella sanalla.
Ku niät äet kottiutu ja huasto tappaaksesta.





Joskus sitä pittää rohkasta ihtesä ja lähtee uuvvelle tielle.
Ku jos vanahalla ee matka tunnu ennee eistyvän.
Ja jos nyt ensmäset askeleet sattussii mänemmään vähä tamparoenniks ni ee piä välittee.
Se suattaa ottoo oman aekasa ennenku jalat oppii uuvventien tunnun.
Vuan kyllä ne oppii ja sittäpä se onnii jo hyvä männä hilikutella etteempäen.













torstai 1. marraskuuta 2018

Joolunootuskuu


Hyvvee marraskuuta kamut!
Kuukaavven alottaa kalenterj´poeka Oskari.

Niivvuan kiännyttiin joolunootuskuulle. Semmonehhan tämä on.
Pikkujooluja on joka ilta millommissäe.
Ja joolumaenokset valtoo kaekki avviisit ja viikkolehet.
Joolumarkkinoeta jo pietään. Ja mitäpään messuja ja muita.
Postj´lootat pursuvvaa joolulehtee ja maenosta.
Meellehhii on monena vuotena tullunna kaekemmualiman lelumaenoslehet.
Vaekkee sielä oo ku immeespenskoen leluja.
Eekä semmosija oo vuosj´kymmeniin ennee tiälä näkynnä.
Äet ee suostu laettammaan postj´lootaan sitä ee maenoksija-lappuva.
Ku sannoo ettee sittä jonnaeppäevänä suata tulla mittää postija.
Ja se postinkuluku on kuitennii yks ohjelmanumero tiälä korvessa.
Kannetaan sittä takkavitalla niitä maenoksija roskiin.
Ku on esinnä ne hartaasti luvettu kannesta kanteen.



Ee tuo nyt kyllä kovinkaa joolunootukselta vielä tunnusta.
Vettä on lohminna eelisestä lähtiin.
Eekä tuota oo kehanna sinne lähtee ihteesä kastelemmaan.
Mittee nyt vuan nuo pakolliset tonttitarkistukset on tehtävä.


Toessapäevänä kuulkee olj nii muammaenijo ilima.
Kuuroo muassa ja paestettahhii omiks tarpeiks.
Siitä sitä oes voenna jo vähä joolunalusta viritellä.

Satuittako kamut kahtommaan eelissäiltana hyvvee ohjelmata telekkarista?
Olj niät semmonen ku Koerien salattu mualima. Ensmänen osa.
Kyllä tulj paljo hyvvee tietoo koerista siinä.
Aenahhii äetille joka ällistelj montoo yksinkertasta asijata.
- Vuan niihhän se tekköö kyllä ylleesähhii.
Koerat ossoo lukkee immeesten ilimeetä. Ja käätöstä tietennii.
Nämä  nyt on joka koeralle selevijä asijjoeta.
Koeriin kirsujjäläki on yhtä hyvä tunniste ku immeesillä sormejjäläki.
Tuota en ookkaa ennen tiennä. Että voepi sen perusteella tunnistoo koeran miljooniin jookosta.
Kaekenkaekkijjaan myö koerat ollaan monta kertoo älykkäämpijä ku immeeset on osanna kuvitellakkaa.
Ja meejjän sanavarastohhii on paljo isompi ku mittee immeeset on luullu.
Ja siiton oekeen ylj´opistotutkimusta tehty usseetahhii.
No Ameriikassa tietennii.
Kahtokeepa ohjelma ja siihe ne kaks ossoo vielä lissee.
Siinä olj monta erikoesta koeroo jotka harrasti isäntiisä kansa.
Riippuliitoo ja kallijolta vetteen hyppimistä.
Nuin vuan vuatimattomasti.

Tiälähä nyt ee kummosta tutkimusta koerista pietä tarpeellisena.
Mitä nyt jottae semmosta ettee myö muka osata nolostella taekka katuva asijjoeta.
Eekä muisteta männeitä.
Höpöhöpö ja lööhillööhin siihen sanomminä.
- Kyllä oon erräännii kerran nolostellunna nuita äetin juttuja.
Vuatteista puhumatakkaa.
Ja katunna kolttosijanj, sillonku niitä poekosena tein.
Ja iämpäevän muistan kyllä sen ison koeranrutjakkeen joka sillon joku kesä sittä säekytti hiipimällä salloo aejjantuakse. Mistee lie sinne jolokutellunna tietimätä.
Takkuulla muistan missee kuapissa on namit.
Ja millonka alakaa ykkösen uutiset.



Meellä on millomminniillaeset hattupilleet.
Pakkasija varten sovitellaan erj´laesija piäkappaleeta.
Nyt olj vuorossa tuommonen.
Äet ratko sen irti siitä vualeempunasesta takista jonka osti männäsyksynä.
Ku ee niät huppuna passaatunna piähän ni jos sittä hattuna.
Ee takkuulla sanomminä.
Jos luuloo että tuo munampuolikas piässä lähen kylille ni kyllä tulloo erreös.

- Joskus se kyllä pistää tingalle rätneemään sitä Kohtalon kysseenalasta huumorintajuva...
ku pisti meekäläesen justiisa tähä huusholliin asumaan...