Jootopäevä

Myrskyn ja Tuiskun äeppä tuola plokissasa (nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi)
kaepaelj vesjsaetta. Ku mua on sielä nii kuivoo että halkijjaa.
Kyllä ee tiälä halakija. Muuta ku veen paljouvvesta.
Suattasin puhaltoo jonnii saepiliven sinne plokikamujen maelle.
Iha oes tiälä minumpuolesta jootilaeta saepilivijä.

Oesko iha ollunna jokunen tunti uamusilla satamata.
Että vähä kerkisin kepakkoo pihalla purasta.
Ni jo on sejjäläkee vettä roeminna.
Semmonen jootopäevä on ollunna pakko pittee.
Ku ee ies oo mittää kummempoo tapahtunnakkaa.

Eepä tuo kyllä ollunna ee harakalle eekä seepäälle tuokaa kepukka.

Pallompelluu ee huvittanna yhtää. Ku se pallo olj märkä.
Ja muahhii. Tietennii.

Ja kaekehhuippu olj se ku äet laetto tuon saehualarin piälle lenkille.
Halloo mamma, nyt on kesä!

- Kyllä en lähe sinne, mää vuan keskenäsj!

Minuva ee yhtää huvittanna käpästellä tuola tiellä.
Ku sitä vettähhii sato. Ja kankee hualarj piällä.
Ee se mamma minuva yrittännä kuristoo tuoho narruun.
Vaekka siltä ehken näättäähhii.
Minä vuan rinkuilin vastaan. Ja jurnotin paekallanj.
Ja se yritti ihavvuan nätisti pikkusen vettee.
Silläerree minä voetin kilivavveon.
Kiännyttiin niät kottiin. Heh.

Jootopäevänluu olj meekäläesen pelastus.

Tässähän tuo männöö loppuilta.
Ja nyt tietennii rupesj aarinko paestammaan.
Justiisa ku se viiminen lenkki olj liärätty tuola märällä tiellä.

Jootopäevät on joskus iha tarpeeseen.
Vuan on nuita nyt jo ollunna.
Että saepilivet voes nyt männä tuonne etelämmäks vaekka.
Ni piäsis oekeesiin hommiin tästä.
Kuivin käpälin.