Kaks vanahoo puuta lenkkitievvarrelta.
Ikivanahoja. Olj jätetty pystyyn kuitennii.
Ne on nähnnä melekolaella erjlaesta mualimammännöö.
Ee oo sillo mannaeltu nettiyhteeksijä. Eekä kännyköetä.
Ku nuo on ollunna nuorija ni hevosella ja jalan on tästäe kulettu.
Ja tämä on ollunna se piätie.
Eekä aatoja ku isommilla kylillä yks pirssi.
Äet on totteottanna ihteesä tänäpäevänä.
Eli ottanna muka tolokkuna kuvija lenkiltä.
Ee vuan semmonen sittä käännä mielessä että ee kävellä ja vilimata yhelläkertoo.
Ku siitähä ee tule mittää.
Kuvat heelahtaa mikäminnehhii. Itestään puhumatakkaa.
Heelaatti niät ihtesä melekeen nuamalleen tuonne ojavvarsjheenikkoon.
Kolomas puuvanahus olj katkastu keskeltä poekki.
Ja makas raakka tuolla ravissa ruajeltuna.
Kyllä siälitti. Kävin sitä varovasti haestamassa. Että elä välitä puurukka.
Isotie männöö rinnan tämän vanahan tien kansa. Jossa myö tallustellaan.
Nyt ku on puut kuajettu kummaltahhii puolen sen isontien.
Ni tulloo näkyvviin kaekellaesta.
Niinku tuommonen vanaha aato.
Joka on takkuulla muanna metänkätkössä usseemman vuosjkymmenen.
Niinku näkköö jo mallistahhii.
Äet ee muistanna nähneesä sitä millonkaa.
Vuan nuor emäntä sano että sielä myö tok penskana leekittiin.
Äet olj kaahussasa. Ku ee tiennä että tuollae olivat laakanna pieninä.
Isontien takana. Keskennään. Ja takkuulla iliman luppoo.
Myö käätiin pitkästä aekoo vähä pitemmällä.
Ja yhen tihheen kuusikon kohalla rupesj kuulummaan metästä rapsetta.
Minä het vaenuva vetämmään. Ja kuulostelemmaan.
Äet hoputti etteempäen. Sittä kuulu kovempi ryssääs.
Ja äet mahottoman kovalla iänellä kaelotti mulle että lähetäämpä Iivari kottiimpäen.
Ja sillo mäntiin. Äet yllätti ihtesähhii luipakalla liikkeellä.
Pitkästä aekoo iha juoksuaskelta lato mänemmään.
Jälestäpäen kuultii etton hirviäet kahen lapsesa kansa nähty niillämaen.
No eepä tullunna mielee männä onnittelemmaan perheellissääksestä.
Vaekkoes tiennä tuon.
- Taekka kyllähä minä haestoen ettee suurempi vuara oo. Vuan eepä äet multa kyselly.
Ku lähti pihhaampäen laputtammaan.
Tuo on sittä semmosta keppimuussija.
Niinku huushollin pienimmät olj ennen sanonna.
Sitähän tiälä nyt riittää.
Uamupäevällä ee satanna yhtää.
Vuan ompa ottanna jo sitä pihtoomista takasi.
Nyt on niät sittä tullunna vettä uamunnii eistä.
Metänvihulaenen olj pantu muka pensaansuojaan.
Haestoen sen tok jo kilometrin piästä.
Siinä se seestä tökötti. Kävin nostamassa jalakoo sen iärelle.
Eekä äet ihme kyllä ies kieltännä.
- Oes siinä merkkuuhommoo...huh! |
Nuo puunkuoret haesoo hyvälle. Ja maestuuhhii.
Vaekkee äet antanna niitä syyvvä. Tikkuja männöö suuhun kuulema.
Kaekki mukava on aena kiellettyvä. Melekeen aenahhii.
Vaekkee äet antanna niitä syyvvä. Tikkuja männöö suuhun kuulema.
Kaekki mukava on aena kiellettyvä. Melekeen aenahhii.
Nyt sielä rupes pihalla päevä paestammaan. Pitänöö lähtee vähä kahtelemmaan.
Aetaan en kyllä mäne. Ku heenä on märkee.
Kuhan tuossa pihamualla kuljaeloo.
Jos vaekka äet laettas niitä kukkijahhii purkkiin.
Ennenku niäntyyvät nuihin kassiin.
Voesin kaverina vähä olla. Että tulloo kunnolla sehhii tehtyvä.
Ku ee tuosta aena tiijjä.
On siellä puu poikineen pistetty pötkölleen. Oli varmaan hyvä että ette jääneet onnittelemaan hirviemoa, olis saattanut käsittää väärin ja vihollisiksi teitä luulla.
VastaaPoistaAijai, ei ole kivaa pöheikköön kellahtaa kameroineen. Ihme ettei vielä ole Palvelijatar ollut otsallaan missään. Se ottaa kuvia usein samalla kun kävellään. Tänäänkin aamulla yhtä pupua zoomaili tallustellessaan lenkiltä kotiin.
Hih, sinä sitten jätit kipakan viestin sille metsähirviökoneelle. Meilläkin ukkosti tänään ja pari sadekuuroa ollaan saatu. Nyt taas paistaa aurinko.
Minä se oon sitämieltä että äet luulj sitä ryminätä varmaa karhuks. Vaekkee taejja hirviemo olla yhtää lempeempi kohattava tuola tiempiällä. Että parempi olj pintellä pakkoon.
PoistaTuo immeenen tiälä ee varmaa opi millonkaa kahtommaan etteesä. Aena on kompuroemassa millommissäe :)
Sepä viestin jättäminen eisti. Vihulaeskone olj hävinnä siitä ku iltasilla käätii uuvvestaa sieläpäen :)
Kyllä hirvilehmää kannatta väistää, jos sillä on vasa(t). Meidän äipälle oli kerran kivikaudella käynyt metsätöissä niin, että oli joutunut vahingossa emän ja vasojen väliin. Lehmä oli ruvennut tulemaan päälle. Äipältä oli pudonnut raivausvehkeet ja eväsreppu siihen paikkaan ja sitten kiireesti puuhun. Hirviäiti oli siinä vielä vihaisena törähdellyt aikansa ja lopulta lähtenyt vasoineen pois. Oliko äippä uskaltanut tulla heti puusta alas. No eipä tietenkään. Ja lopulta kiireenvilkkaa kämpälle soittamaan metsätyönjohtajalle, ettei mene sinne aukolle edes kilon palasina. Samalla oli päättänyt, ettei hänestä sittenkään tule metsänhoitajaa.
VastaaPoistaHui. Ompa ollunna teejjä äepällä paha tilanne! Ossoo ne vissii olla lastesa piältä älleitä nehhii hirvet. Jos lie immeesäetittii :)
PoistaEehän tuota uskalla kohta teputella millää tiellä. Ku tiälläe on paljo hirvijä.
Hirviemot saattaa olla aika hyökääviä kun ne suojelee pikkusiaan, ihan hyvä ettette menneet onnittelemaan perheenlisäyksestä.
VastaaPoistaOnneksi on vanhojakin puita edes muutamia jätetty pystyyn, kunnioittamaan vanhoja aikoja. Autohan taitaa olla oikein aarre, museokalustoa ? :) Kysypä Iivari jos huutokauppakeisari kiinnostuis, teet pikku kesäbisnestä.
Ee oo monta vanahoo puuta heetetty. Nuo vuan. Vaekka olj koko tievvars niitä täännä.
PoistaEe taejja olla huutokaappakeesarj kiinnostunna tuosta aatosta:) Ku ee sinä vissii oo ku kuoret. Ja nehhii ruosteessa. Ihmetyttää vuan kukahan lie aekannaan ollunna se joka sen sinne jätti...ja minkätähe.
On se hyvä, ettet mennyt hirviäitiä onnittelemaan. Olis voinut tohkeissaan vaikka astua sun päälle kun vasojaan suojelee. Ja kuule Iivari, mulle kävi eilen vähän pahasti. Olin ihmisveikan kanssa lenkillä ja naapurista oli iso ja ilkeä koira karannut lapsilta. Mä yritin olla ihan huomaamaton veikan kengillä, mutta löysi se mut kuitenkin. Repi irti valjaasta ja raahasi ojaan, jossa alkoi pureskella. Kun veikka mut sai sitten sieltä irti niin neljä reikää mussa oli. Kaksi kaulassa ja kaksi kyljessä. Verta tuli ja kaikki oli hädissään. Ja mua sattui. Onneksi ei osunut valtimoihin tai ruokatorveen ja onneksi olen näinkin iso. Sanoivat sitten lääkärissä, että pienemmälle kaverille haavat olisivat voineet olla kuolemaksi. Mä olin siellä lääkärissä kaksi tuntia nukutettuna, että saivat minut hoidettua. Haavat putsattiin ja sain kolmea antibioottia ja kipulääkettä suoraan suoneen. Nyt ei kotona anneta kuin kipulääkettä ja päässä pitää olla se inhottava kartio. Tiellä joka paikassa. Eilisen illan olin sitten ihan pilvessä, kun sellaisia piikkejä minuun pistivät. Sinä aikana kun mä olin vähän toistaitoinen niin äippä onneksi löysi sen toisen perheen ja ne olivat luvanneet maksaa mun lääkärikulut ja tulevat mua kuulemma katsomaan. Ilman sitä hurttaa....kiitos! Nyt perheellä on vähän pelko, että miten jatkossa reagoin toisiin koiriin ja miten toimin metsällä syksyllä kun siellä on kaikki koirat irti. Kyllä mä itse olen sitä mieltä, että hommat pitää hoitaa jatkossakin ja kyllä kavereitakin pitää koiralla olla. Toivottavasti nukutus pyyhki lähimuistin tyhjäksi. Niinhän se tekee usein ihmisilläkin. Äippä ja Jäbä miettivät vielä rikosilmoituksen tekemistä, kun eläinlääkäri oli sitä mieltä, että se kannattaisi tehdä. Haavat oli kuulemma niin pahat. Mutta kyllä ne kovasti lupasivat sen toisen nyt kiinni pitää. Uskokoon ken tahtoo. Kolmas kerta tämä jo oli kun se mua höykytti, mutta aiemmin ei ole käynyt näin pahasti. Niin, että nyt mun sitten pitää ottaa vähän rauhallisesti ja parannella itteeni. Nauti sinä lenkeistä, minä vähän huilailen. t. Eka
VastaaPoistaVoe kuomarukka mihinkä joovvuit! Hirvee tappaas tuo!
PoistaOnneks selevisit hengissä. Kuulostaa kyllä siltä että oes toellaa heekompi kaverj ollunna hengiltä.
Kyllä pittää tuommosesta ilimotus tehä. Mitenkä ee immeeset kato koeriisa perrään yhtää ku tuommosta tapahtuu.Ja vielä kolomas kerta...! Kyllä minnoon nyt sinumpuolesta tosj äkänen. Kyllä pittää joku kuri löötyvä tuommosille omistajille jotka nuin välimpitämättömästi antaavat koerasa kulukee.
Pikasta toepumista sulle toevotellaan äetin kansa! Huiloo ja parantele ihtees nyt raahassa.