Kiikunkuakun

Välillä pilivessä. Välillä paestaa. Aarinko niät.
Ja iltapäevällä sattaa.
Silläpä oon koettanna riipasta tuota aarinkoo aena ku se vähäkää pilikahtaa.
Paekasta riippumata.

Äet: - Missee oot Iivari? Pitäsköön sinun jo tuppaan tulla...
oot mönkinnä sielä pihalla jo tuntikaavvet.

Iivari: - Tallessa oon. Elä häerihe nyt. Otan aarinkoo.
Kohta männöö piliveen kuitennii.

Äet: - No jopaha oot paekan keksinnä.
Eeköön lie kovammakunen se alusta sulla siinä?

Iivari: - No elä muuta virka. Häntä ruppee jo puutummaan.
Kyllä tarvihtis vähä nyt pehmikettä.

Äet: - No oesko tuo nyt yhtää parempi...?

Iivari: - No johan tok tuo nyt passoo tässä istuksija.
Suap kiäntyillähhii eekä häntä jiä pienoen välliin.
Oot sinä äet vuan meleko pehmee...

Äet: - Jaa ettäkö oon lihava..?

Iivari: - No et niinku sillälaella suoranaesesti lihavakkaa...kaete...
sullon vuan nuissa jaloessas ja tuola ahterjpuolella tuota pehmikettä melekoverra...

Äet: - No sittä vissii oon määräkoeran istuma-aluseks ihampasselj...
jospa tuo ee kuakku uunissa palane silläaekoo ku tässä kiikuksittaan.

No eehän sitä kokopäevee sittä oo istuksittukkaa.
Käätiin sitä pikkulenkki.
Ja tievvarressa olj tuommonen puu joka kasvo kukkija.

Ja nuita kissinkelloja näky olovan kansa paljo.
Nuo taetaa olla justiisa niitä oekeeta kissinkelloja.
Ne vualeemmat on kuulema harakankelloja. Tae jonnii muun siipjveekon.

Ne ku olj niitä puita kuatanna. Ja muutennii niitä kuapinna.
Ni olj tuohta meleko paljo pitkin tietä ja sevvartta.
Ehotin äetille että kerrees tok taltee nuohhii.
Ennenku aatoella jyrreevät ne kassaan.
Oes hyvvee syttyvä saanan kiukaan alle.
Äet sano ettee ilikijä kassin kansa lähtee lenkille.
Luuloovat ne jotka sattuu näkemmään että ompa siinä emäntä varraatunna ronskimmalla kakkapussilla. Koeran kokkoon nähhen.
- Parempi onnii sittennii ettee kaappakassin kansa lähe.
Johan ne luuloo immeeset meekäläestä vaekka minkälaeseks kakkatykiks...

Isomman lenkkitien varrella olj synkännäköstä.
Oes suaneet sieltä ies jonnii puun raevata.
Tuosta pöhheeköstä ee kyllä niä vaekka minkälaenen petosakki oes.
Sinne ee ies päevä paesta.
Harvemmi on käätyhhii nyt sielä.

Ku se hirviäettii olj niihe vasojesa kansa sielä jossahhii.
Ja ne karhujjälet mänj sinneppäen.
Ja mittee lie muutakkaa asutusta sielä.

Petoasijantuntija on kehottanna laettammaan semmosen karhukellon kaalaan.
Metässä kulukijoelle. Ja muuvvallahhii missee oo juurkaa immeesijä.
Minen kyllä ymmärrä mikä hyöty siitähhii oes.
Sehän tulloo karhu kahtommaan.  Ku kuuloo että kello kilikattaa.
Että oesko sielä makosa hiehopaesti vaekka.
Ku tuossa lähipellollahhii on hiehoja kellot kaalassa.
Kyllä ee mulle kelloo kaalaan tällätä.
Niinku jollehhii kissille. Tahi lehmälle.