Hilikulla olj...

Ee oo iha helteesee asti piästy vuan lämmintä on ollunna.
Että siinä hilikulla justiisa.
Vuan eepä tuo nii oo välikskää. Sopivata on.
Tuultahhii mukavasti ettee oo itikat kiusanna.
Mikäpä sitä siinä on ollu katellessa.

Ja paestatellessa.
Palaveluskunta ee vuan oo iha nyt töehesä tasalla.
Ku on piässy tuo heenä venymmään vähä liijjan pitkäks.
Ja apilat.

Niitä ku sittä on piha täännä. Apilata ja niitä sinisijä törsäkkeetä.
Ni sittä tulloo tietennii pörrijjäesijä. Niitä paksuja ja pörrösijä.
Jotka pistää.

Olj sittä hilikulla ettee tullunna vahinkoo.
Ku tuon löttöpallon kansa pelasin.
Jo olj semmonen paksu junttonen yhessä kohen.
- Ee ollunna äet se, vuan semmonen siivekäs.

Ja siinä turis sittä oekee härnyyks nokan eissä.

Justiisa olin sitä nappoomassa suuhunj ku äet huomas ja ränkäs pahalla iänellä.
Minä en kuunnellunna. Yritin uuvvestaan.
Taes olla meekäläesen onni että olj nii hijas.
Ee kerinnä pistee ku äet jo ramalti vaahilla siihe ja polokas julumasti sen litteeks.
Ja mekkaloe mulle ettee sua nuita ottoo. Tulloo iso vahinko. Ja kippee.
No ee tullunna vahinkoo. Eekä kipeetä.
Muille ku sille otukselle.

Löttösen viskely ja puistelu piäs jatkummaan.

Millonkaan tuota suanoo uuvven pallon...

Vaekka männöö kaete se aeka tämännii kansa.
Äet viskoo. Ja minä haen ja puistelen sitä.
Nii ja ohanne vielä nehhii possut...
Pittäähän ne nehhii pihalle tuuvva ku on hyvä ilima.

Sittä huomasin jottae kiiltävätä heenän seassa.
- Mikäs se sielä männä varnii...?
Ja eeku kahtommaan.

Olj muute hilikulla etten kerinnä sitä vähä kielellä lipasta...
Äet ku olj pihapolliisina ja huomas het sen.
Kyllä lenti koppijjaenen vaahilla aejjan tuakse ku mamma hivvaatti.
Siitä heettokuaresta oes suattanna Ruuskas Anttihhii olla vähä katteellinen.