Käskystä ja käskemätä

Iivarin Ilimatorjuntapalavelusta päevee!
Kovat on hommat. Kyllä piisoo työmuata.
Räkätit on keksinnä sen meejjän aenuvan punasen viinjmarjapensaan.
Ja ovat hyökkeemässä siihen het ku vähäkää silimä välttää.
Vuan eepä tarvihe montoo kertoo niille haakahtoo ku jo lähtöövät.
Sen homman kyllä taejjan iha käskemätähhii.

Suap olla hieveessään ku suovankokki niihen taatta.
Vuan ee ne oo ryötit vielä suanna yhtää marjoo vietyvä.

Piäskympoekijahhii istuu pitkät rivit langalla.
Suavat minumpuolesta istuvahhii.
Vuan jos tulloovat tähän tontimpiällä olovalle langalle ni lähöt tulloo.
Ee tule meekäläesen maelle ies ne.
Sitä ee tehä nuivvuan ilimatilalookkaaksija.
On sitä sevverra iäntä tämännii kokosessa koerassa.

Äetillä olj nuita kukkija penkissä.
Eelleennii paeno sanalla olj.

Sitä ku ee tuossa ilimatilavvahtuussa joovva paljoo jalakoehisa kahtelemmaan.
Ku enämpi vuan ylöspäen. Ni tulloo sittä vähä kurvattuva sieltäe mistee ee pitäs.
Äet sano että tyhjän suap pyytämätähhii.
Että ku en kerra oo usseestakkaa käskystä oppinna ni olokoosa.
-Puistelkoot vuan koeraherra sittä mänemmään. Että silivuplee vuan.

Sitä muute sanottaan ettee koerakkaa käskystä haaku.
Vuan tuljpa vuan totistettuva että viärässä on tuohhii sanonta.
Kyllä haakkuu käskystä. Ja käskemätä.

Päevällä soe niät äetin puhelin.
Ja se siihen kajertammaan sittä isolla iänellä.
Toe sittä sen puhelimen minun noka ettee. Ja käski että haaku!
Kyllä siinä kuulostelin että minkätaatta nyt käskettään haakkummaan.
Ku ylleesä aena vuan kiellettään.

No minä työtä käskettyvä tekemmään. Elikkä haakkummaan.
Ja äet pittää puhelinta minun kuonon eissä hyväntovin.
Lähtöö sittä kaelottammaan kyökkiin.
No sittä puhelullopuks selevis että nuor emäntä se soetti.
Olj ollunna suolla sitä tarkistamassa. 
Ja karhu olj pentunneen ollunna siinä jonniimmatkan piässä näkösällä.
Ja sitä nuor emäntä sittä äetille soetti.
Että karhu on tullunna pesuvveineen iha iärelle.
Että piäppä nyt sielä vähä iäntä Iin kansa....panen puhelimen kaejjuttimelle.

Olj ne nallet siitä sittä lähtennä mehtään. Ja nuor emäntä piässy aatollesa.
Sillä ku olj toellaa ollunna puhelin kaejjuttimella ni olj se meekäläesen haakku kuulunna.
Että jospa se lie ollunna se ärhäkkä haakku siinä tarpeen.
Karhunkarkottimena. Kyllä olj hyvä jos vaekka sillä pelastin nuore emännän.
-Vaekka onkaet se suattanna kyllä sitä äetinnii kaahistunutta kalakatusta säekähtee. Uatellunna että nyt männään penskat lippahivvoon ennenku tuo mesuaja tulloo...
Se ku ee tuo mamma kuulu iänesä puolesta niihi muan hilijassiin.

No takasi tuoho ilimatorjuntahommaan.
Välillä on pitännä käävvä tankkoomassa niitä vitamiinijä.
Että jaksaa remeltee.
Parraetehhan ne suap pensaasta ite.

Suatta uskoo kamut että olj muute meleko hankala homma.
Metästee marjoja pensaasta ja haakkuva samalla kertoo.
Vaekka äet kyllä sano jo monneen kertaan että piisoo jo.
Nyt pittää jo heretä haakkumasta tällepäevälle.

Kyllä minummielestä haakkuja ite tietää millonka johhii on tarpeeks haakuttu.
Kyllä siihe ee tarvihtis immeesen puuttuva.