Katumusta ja kasvatushommija

Eelinen päevä mänj sittä katumusharjotuksija pittäin.
Oon ollunna niinku rasvattu remelj.
Kiltti ja nöörä immeesen kaverj. Ja altis palavelija. (!)
Kumma ettee iha kielj halavanna siitä lipeksimisemmiärästä.
Vissii on se laavvantaenen käätösmöhlinki nyt anteeks annettu.
Kyllä töetä tiettihhii. Se katumus niät.

- No kavun kavun...nii ja oon nolo. Niäthän tuota. Eeköön tuon voes jo unneuttoo...

Nyt sittä jo voep keskittyvä tuoho ommaan hommaan.
Ku se meekäläesen possusakki kasvo kahella jäsenellä.

Tuure toe tulijjaesiks kaks uutta kaverija.
Ja jopa niihen kansa on ollunna mukavata hilipoo.
Kyllähän siinä oma hommasa on ne tavoelle opettoo.
Vuan mukavata seon.

Suanko esitellä... vasemmalta alakaen uus tulokas Iso-Possu,
sittä vanaha kelemi Naski, ja sevvieressä Possu.
Sittä oekeessa laejjassa on Sika, ja etualalla uus kaverj Potsi.

Potsi on porukan pienimpänä nyt erikoessuojelussa.
Etteevät nuo isommat ruppee sitä syrjimmään. Ku on pienin ja heekoen.
Ku onse hankala tappaas hoejjettavaks, semmonen syrjäätynnä kärsällinen.
Jos ee varroo piä ni sillälaella suattaa käävvä.
Siinäpä sitä ruppeet sille sittä terapijat järjestämmään.
Ja vahtoot ettee joovvu hankaaksii virkavallan kansa. Eekä liiviporukoehen.
Eekä joovvu erreöksessä ja tyhmysissää mihinkää pöllysakkiin.

Nuo muut ku on semmosija omassa laamassaan olijjoeta.
Keskesä tottunneet olemmaan. Ja tuo Iso-Possu ossoo takkuulla puolesa pittee.
Vuan Potsi pienimpänä jiäp aattamata jalakoen.
Nyt pittää panostee siihe varhaskasvatukseen.
Ja tehä semmosta ennaltaehkäsövätä hommoo sen kansa.

Jootaa siitä kuitennii välillä pihallahhii käämään.
Kahtootempa vuan mutta eekö näätähhii siltä ettoes alakanna syyskuu?
Eekä mikkää elokuu.

Puista tippuu lehtijä jatkuvallasyötöllä.
Ja tietennii on märkeehhii.
Vaekka onkaet tuota märkee riittännä kokokesän.
Riittää varmaannii kahen käpälän varpaat laskemmaan kuivan kelin lenkit.

Putrakkohhii tievvarressa näättää syksyseltä.
Äetin pitj suaha vähä liärätä siinä.
Kyllä en männynnä lähellekkää.

Pallo suplahtaa aena tuoho missä olj kukkapenkki.
- Paeno sanalla "olj".
Jonniivverra tuota uskaltaavvuin pallompelluuseen.

Vaekka nurmikko olj nii märkä että iha olj lampi keskellä pihhoo.

Sitä jos kuivoo kelijä oottelis ni taetas tulla meleko ikävä tuvassa.
Vähässäkummassahan minen lähe märkään tilsimmään.
Vuan nyt on pakko ollunna antoo periks.
Ruppee turkki kohta sammalta kasvammaan jos jiäp äköttämmään alollesa.
Vaekka suattaa kaet se jottae ruveta kasvattammaan nyttii.
Ku tuola märässä lätree.
- Kohta hommeessa koko koera.
Äethän tuo jo onnii.

Mään tästä nyt jatkammaan niitä kasvatushommija.
Siinä sitä sarkoo riittää.
Vuan sittä se työ tekijätäsä kiittää.
Heh, runo taes pulupahtoo tähä lopuks...