Kukkapoeka

Kovasti on helteestä.
Pallo on ollunna vappaapäevillä parj päevee.
Ee sekkää jaksa helteessä pyörijä. Suati meekäläenen pyörittee.

Minnoon keskittynnä enämpi nuihi tutkaeluhommiin.
Ja kukkiin. Taekka niihhän se äet on uatellunna.
Ristinnä minut Kukkapoejjaks.
- Eekös se oo joku sen niminen laalajahhii...se joka silläkeenon renkuttaa...
vae oljko se joku muu poeka se... vissiin se olj se Sukkapoeka...
On sitä siinäe laalajarukkoo nimellä paeskattu....

Äet on ihmetellynnä että minkätähe minnoon nii kiinnostunna nuista kukista.
Vähä mielissään sano että onse hyvä ku on tuommonen herkkä kukkapoeka...
Ettee vuan aena haaku ja lintuja ajele.

No toemperrää tuossa ensmäesessä kuvassa olin kyllä haestelemassa muurahaesta.
Kanto ihteesä nähen norsun kokosta lehtee.
Ja tässä toesessa sammakkojahissa.
Ku semmonen pikkunen otus männä lenkutti tuonne lehtiin sekkaan.
Vuan empä minä sitä äetille sanommaan.
Antaa vuan nyt olla siinä ilosessa uskossasa että minnoon joku kukkapoeka.

- Sieläkö sinä Iivari vuan leenikkijä haestelet, ihastelj äet ku lööti minut takapihalta.
Mittää leenikkijä haestellunna.
Hiirj männä luikuttelj siinä aejjankuppeessa.
Viärällä puolella minummielestä.
- Justiisa oekeella, oes varmaannii se hiirj sanonna.

- Elä Ii vuan nyt pööhi sitä särkynyttä syväntä sielä, mamma sano,
ja kuhtu sittä kiikkummaan.
Ee huomanna että olj sielä muitae ku minä.
Aenahhii kolome koppakuorijjaesta kenotti sielä selällään.
En ruvenna kiäntöhommiin ku eevät taenna ennee elolla olla.

Sittä olj lepotaako. Paesto liijjan kuumasti.
Nyt ee tarvinna kiikkuun lämmintä ja pehmeetä alustata.
Ni silläpä en männy. Vaekka äet sylliisä sinne koettihhii hookutella.

- Nyt tuppaan, äet! Ruppee korvaläpät kohta sulammaan...

- Hohhoe...

- Johan tuo ramassoohhii mukavasti... se tuo helle ja puahe sittä uuvuttaa äkkijä.