Pölykoera?

Sitä jos viikolloppu elettiin nii hempeessä ja herkässä tunnelmassa,
ni sitäpä suapi nyt vuan haekeena muistella.

Uamusilla hyvä että kerkisin silimijänj raottee ku alako hommat.
Äet riipi meekäläesen petjvuatteet pessuun. Kaekki.
Patjampiälisen ja peetteen löe pesukonneeseen.
Kaekkiin minun pyihkeihen kansa.
Ja mittää minulta kysymätä.

Patjannii vei pihalle. Ja näky pieksävän sitä oekeen olantakkoo.
Että muka pölyt lähtöö.
- Ni mitkä pölyt, kysyvvuan.

- Jaa että ni minäkö joku pölykoera...!!?

Kyllä ee meekäläesessä oo pölyjä.
Huolehtis vuan omista pölyistäsä. Niitei ihavvähä ookkaa.
Minäkää mää sen petijä penkommaan. Aenakkaa kovi ussein.

Kyllä sevverra piän vaahtija pihalla.
Ee kerkijä pölyt tarttummaan.

Sitäku sata lasissa männöö. Ja vielä vastatuuleen.
Ni pyssyy turkki kyllä puhtaana.

Kyllä mänis tuonnii immeesen aeka paljo tähellisempään.
Vaekka näehen pensaehen kansa.
Tämmösijä rimpuloeta on oksattii. Että mitenkä nuistae marjat ite otat.

- Tässäköön tuota jotunnoo yönnii makkoomaan nyt...

Sielä näkkyy nyt tuulessa hulumuvan pyihkeet ja muuttii.
Näky pesövän nuohhii meekäläesen takit ja loemet.
Villapaeta aenahhii näättää venähtänneen
nii että siitä suanoo jo toesen patjampiälisen.
Kuhan ee vuan nyt keksis että minuttii pittää pestä...!
- Jaa mutta ehken se ee sitä kuitenkaa tie.
Ku kaekki pyihkeet on onneks märkänä.
Vaekka kyllä se näky penkovan jonnii mustan pyihkeen tuoho...
 Kyllä ee kuulkee kamut hyvältä näätä!