Matalalla rohvviililla

Nyt on, kumma kyllä, ollunna semmonen päevä ettee mittää sanomista.
Ee oo mikkää männynnä viärään paekkaan. Taekka pilalle.
Taekka jiäny mänemätä. Eekä muutenkaa männy häneks.
Oekeestaan voes sanohhii että näen meekäläesen päeväks epätavallinen.

Aarinko on paestanna kokopäevän.
Ja nuita hulluja uaveampijjaesija leejjunna tuas pihalla.
Vuan siästyin pistämisiltä. Vaekka äet sitä pelekässii.
Karvijjaespuskassa on vielä marjoja. Ja kään niitä sieltä ite syömässä.
Jostae syystä neon ampijjaesettii sen paekan keksinnä.
Ja siinä liehoovat.
Äetillä olj työmua vahata etten siinä erreöksessä vuan lipase niitä.

Nuore emännän tuleva kasvimua olj kynnetty.
Se meenasj siihe laettoo jottae enskesänä kasvammaan.
Eekä sittä kuulema sua mittää myrkkyjä laetella.
Tulloo luomumua siitä.
Kyllä minusta on sittä harmi että tuonne aejjantuakse on se tulossa.
Mitenkä tuota tiältäkäsin vahtoot että tulloo oekeen laetettuva.
Vaekka kaet se nuor emäntä ossoo.
Vuan ku jos äet männöö sinne jottae tuhroomaan omillupinesa.
Ni mittää en niä tiältä.
Kyllä oes suanna lähemmäks sen laettoo.

Voespa oekeestaan sannoo etton semmonen matalan rohvviilin päevä ollunna.
- Eekös sitä määräkoerat määhhii silläkeenon matalalla rohvviililla, kysäs äet.
Sen sitä pittää piästä jokakohtaan aena sanasa sanommaan.

Paljo on ollunna tutkimista pihalla.
Ku on tässä männynnä monta päevee tuon pallon kansa.
Ni ee oo jootanna nuita tiluksijjaan tarkistammaan.

Joohtenija lens ylj kolome. Varmaannii isä,äet ja niihen laps.
Aenahhii se kolomas tulj vähä jälessä. Ja pitj kokoaejjan iäntä.
Varmaannii kyselj että joko ollaan kohta perillä...ja vieläkö pitkä matka...
ja että pissittää ja on näläkähhii...
Niinku ne nyt ruukkoo kuulema nuo lapsukaeset matkalla kysellä.

Meleko matalalla rohvviililla seon nyt tuo pihahhii.
Ku ee lehtee ennee oekee missää pensaassa.
Ja eekä nuita kaekistellen ies oksijakkaa. Siiton äet pitännä huolen.
Illalla se ättäröe nuihen lehtiin kansa. Ku pihamua ruskeenaan.
Että pitäs haravoejja.
Ja jokakohta kippeenä jo ennestään. Ja mikä ee oo kippeenä ni se ee toemi.

Myö siinä miehissä kuunneltii aekammu. Lähettiin sittä yksissätuumin pihalle.
Isäntä nyhtäsj ruoholleekkurin kääntiin. Ja kävelj muutaman tovin sen kansa.
Meekäläenen perässä.
Ja kappas vuan...sinne hävis lehet. Monneen kertaan tarkistin vielä jälen.
Sinne hupenj murusina nurmikon sekkaan.
Kylläpä olj mamma nuama muikeena.