Toevottua tulosta

Tämmösijä ee vissiin oes sovelijasta panna minnekkää julukisseen jakeluun.
Ku ee näestä asijjoesta ylleesä ruukata huastoo.
Vaekkon hyvinnii luonnollisesta asijasta kysymys.
Ja nii immeeset ku elukattii kyllä sitä suoltaa.
Vuan joskus sillä voepi olla hyvinnii oovvot seoraakset.
Antoohan ku huastan.

Ku äskön oltiin niät pihalla.
Ja meekäläeselle iski yhe´äkin semmonen luonnollinen tarvis.
Työhän tiijjättä mittee tarkotan.
Kipasin sittä aejjankuppeelle...
Ja siitäkös se äet riemastu. Oekeesti.
Ilosta kiljahti. Ja minuva nolotti. Jos sattuu nuapurimpoejjat kuulemmaan.
Kehuja tulj ja kaekemmualiman yljsanojahhii.
Pätö kikkareesta.
Melekeen ualtoja tekj sitä katellessaan.

- Seku on koettanna minuva, tähä asti tulokseta, opettoo pihhaan tarpeelle.
Ettee aena tarvihtis lähtee tuonne tielle. Varsinnii ku tulloo pimmeet.
Ja suet ja hirvikärpäset ja kaekki.
Minnoon ollunna hyvin tarkka että ommaan pihhaan ee tehä.
Ja väevvängällä tinganna tuonne tielle.
No nyt sittä tulj toevottu tulos. Ja se ellää nyt toevossa että jatkossahhii mänis tuollakeenon.
Jiäpi nähtäväks. Misteepä sen varmaks voepi tietee.
Vuan kyllä minä ihmettelen vieläe. Eto ilompittoo.

- No hurraa vuan itelles...! Ja se olj kärpänen minkä lipasin tuossa tulomatkalla...

Pihalla ollaan paljo oltu. Ku on korree päevä ollunna.
Ja äetillä se rojekti.

Toenennii pensas on nyletty.
Että siinäe mielessä on toevottuva tulosta tullunna.

Piällimmäesenä työmuatarkistajana I. Määräkoera.

Vähä on tuonna kyllä semmosta häerijötekijätä tuo mahoton haakku.
Tuolta meleko likeltä metästä kuulunna kokopäevän.
Välillä kääpi hyvinnii lähellä ja sittä vähä ettääntyy.
Taekka se haakkuhan ee itessää häerihe. Vuan ne maholliset pihhaantulijat.
Pihampoekki korhalti männä jo yks iso ajukoera.
Ja kohta perrään toenennii.
Äet kyllä säekähti. Ku uattelj että jos vaekka likelle tulloovat.
Ja minä siinä aejjassa.
Onneks ee tulleet. Nokka muassa mänivät vuan.

Kyllähän minä ymmärrän sen että nenä viepi. Ja seon niihen työtä.
Vuan äet olj pahalla piällä ku pihhaan tulloovat hölömyvämmään.
Ee lenkille uskalla männä ku joka pusikosta hyppee johhii tyyppi.
Eekä oo yhtää varmoo että ovat ystävällismielisijä meekäläeselle.

Että äetillä on piä pyörinnä ku kävynsyöjällä ku on minuva vahanna.
Samalla ku on niitä oksija sarhanna.

Vuan kyllä tulj äskön tuas yks kiljasu. Ku tuppaan tultiin.
Mamma rupes niät piätään kynsimmään. Ihmettelj mikä se kutkuttaa sielä.
Ja mikäpä muukaa ku hirvikärpänen sielä olj. Hyi olokoosa!
Kyllä lähtöö naesimmeesestä iäntä...! Eekä ollunna ilonkiljasu se.
Vuan jopa sittä harmittaa se että neon nyt jo pihhaannii löötännä.
Onneks ee minun turkista löötynnä yhtää.
Vuan nehän kuulema rantaatuuhhii enämpi tuommosiin hirviinkokosiin...