Laenattuja viisaaksija

Jopa on ollunna varsinnii yöhkee ilima.
Aarinko paestanna. Ja kokopäevän.
Ohan tuo kyllä pohjostuulj huilottanna.
Vuan mitteepä tuosta.
Hyvästi on pärjännä pihalla.
Lenkillä. Ja uuvven muapallon kansa temutessa.
Seon se varapallo. Oon suanna jo kulumahammasotetta vähä siihen.
Vähä arvelen ettee oo pitkäikänen se.

Äet kävj päevällä kirjastossa. Tuas.
Ryöhääty pihhaan ison kassin kansa.
Sano löötänneesä helemijä.
- Minen kyllä nähnnä ku kirjoja.
Vuan sittä se sieltä kaevelj yhen. Ja alako iäneen lukemmaan.

Opus on semmonen ku "Oes vähä sanomista".
Ja tekijänä tämä savommurteen eksperttimies Olavi Rytkönen.
Siinon paljo muutae ku nuita uatelmija.
Niinku vaekka savommurteen sanastoo.
Kyllä oon sitämieltä että kannattaa lukkee.
Niillä piäsöö meleko pitkälle tiälä seotukunnalla.
Seoroovat on siitä kirjasta laenaaksija.

Jootilaessuus ee oo mittäätekemättömyyttä.
Se on sitä että voep tehä mittee vuan.

Ku ossoomaton
pannoo haluttoman
tekemmään jonniijootavvoo,
on se vähä niinku turha työ mänis ite eistään.

Jos onnistut kertalinttuulla,
eläpä varsin ilimase
että ihme olj se itellessii.

Kaekkihan myö ollaan etistyksen kannalla,
kuhan ee tarvihe tehä mittää muutoksija.

Voetto ee oo piäasija,
vuan välttyypähän etes jiämästä toeseks.

Elämässä kannattaa tähätä ennemmin rinkelliin
ku siihen reekään.

Jos et kerta sinä, niin kukas sitte?
Jos ee nyt, niin millonkas sitte?
         
                -

Nepä ee konkkanokat
toestesa nenille naara.

              -

Elä pelekee loekata
ihan tolokun hyppyvä,
Jos semmonen pakkorakonen
tulloo kohalle.
Rotkon ylite ee niät piäse
kahella pikkuhypyllä...

             -

Arvijot sinusta ee perustu siihen
mitenkä korkeella oot kelletelly,
vuan mitenkä syvästä montusta
oot osanna ramuta muanpinnalle.