Lepposa lepopäevä

Kolomas atventti. Ja ykstoesta päevee jooluun.
Minummielestä voes se joolu jo tulla.
Lumihhii on pysynnä muassa. Vaekka näättihhii että poekkeen kaekki sullaa.
Ja lisseehhii on tullunna. Puolj senttijä aenahhii.
Pakkastahhii ku on luvassa ni oes oekeennnii näpäkkä jooluilima.

Eepä silti. Oekeen on lepposasti päevä männy.
Nuore emännän kansa luvettiin yks kirjahhii tuossa uamupäevästä.
Ennenku se lähti kottiisa.
Jooluna nähhään seoroovan kerran.

Äet on vielä siinä jooluostoskuumeessa.
Ee siinä semmosessa missä pittää ostoo hillitönnä kaekkee pärtöö.
Vuan siinä minkä se hankki nuore emännän kansa kaapoella kutkuillessa.
Huojakehtelloo tuossa aena kahakkätteen.
Sevverra pystyttää ihteesä aena että konneelle piäsöö.
- Että ee näy kuolemaks vielä olovan tuo taati.

Isännän kansa on sittä pihalla syyhälletty.
Äet otti lasilläpi kuvija. Ku ee tarenna pihalle tulla.

Mukava tuola olj vipeltee. Ku olj pikkusen uutta lunta pehmikkeenä.
Vuan kyllä olj se nuore emännän kansa tehty lumjkoera huvenna.
Ee ollunna ku tuommonen pikkunen myky jälellä.
Kyllä ee pitkäikänen ollunna se.

Ja pitkästä aekoo saen pallonnii sinne illoon.
Vuan iha meenasin uupuva jo het alakuun.
Ku se pallo mänj lunta pitkin mahottomalla vaahilla.
Enkä meenanna suaha kiini. Suati että oes voenna käpsällä yhtää sitä ohjata.
Liukas olj ruoja.

Sittäpä sitä oon pelijjäläkee äetin polovitaepeessa muanna lämmikkeenä.
Ja mitä nyt vinkuja huuvvattanna välillä.
Ettee iha makkuuks mäne.

Kehuvat nuo immeeset joolukalloo.
Kyllä on minusta yljmaenostettuva se...jos ee niät tuon kummempata oo.