Tämmöstä koeranelämätä

Huilakasti on aarinko paestanna tännäe päevänä.
Kyllä olj mukavan lämmintä tuossa mustalla karvamatolla köllötellä.
Äet sano että ihan kättä polttaa ku olj niin kuuma se matto.
Ja sittä se piästi sen sissäesen ilompilloojan, joka joskus ilimestyy, vallollesa.
Ja heetti sen maton tuultummaan.
Ku olj esinnä kaltanna siitä karvat.
- Siis meekäläesen karvat. Joeta kuulema olj enämpi ku maton omija.
Ja aeko panna sen kesälomalle.
Niimpäjustiisa... paras paekka koko huushollissa männyttä.
Nyt on vuan tuo ohut luirake tilalla. Hankala on siihe turkkijaan hangata.
Kyllä ee tuas uateltu talon parasta, määräkoeroo, ollenkaa.

- Tästäkö myö nyt sittä männään...?

Vaekka on paestannahhii ni on ollunna pilivessähhii.
Ja rapsaattipa tuo vettähhii yhellä aekoo. Tovivverra.
Käätiin yhellä mehtätiellä vähä katastelemassa.

- Ootko ihavvarma että piäset rymyvämätä...?

Sielä olj sevverra ootoja hajuja etten kiirettä pitännä.
Ja oljhan se tuo toepilas sielä narujjatkeena.
Ettee passanna piätönnä männä remeltee.

- Tule äet tiältä, ee oo mittää eissä...

Iha mänj umpj´mehtään se tie.
Nuore emännän kansa myö sielä käätiin jo aekasemmin.
Ja pitemmällä.
Sen kansa myö mäntiin reeppaasti.
Äetin kansa en tohtinna niinkää vaahtija pittee.
Enämpihhii varmistelin ettee oo isompija rytöjä eissä.
Ja vaahti sevverra hittaallaesta ettee se oo könällään jossae.
Vähämpiästä kiännyin kahtommaan tuakseppäen.
Että tullooko vae joko on otallaan.

- Nyt sittä kyllä kiännyttään....jos tuonne ryllähät ni ylös ee sua ies nuapurin pyöräkuormoojallakkaa...

Rankka olj sehhii lenkki.
Nuin niinku siltä syykkiseltä puolelta.
Mulle niät.
Ku pitj kokoaejjan pittee vahtija.
Ja huolestoo että piästään sieltä poekkeennii.
Kottiimpäen mänj jo keposammin.
Ja selevittiin iliman hankaluuksija.

Meekäläenen ku on semmonen että ossoon arvioejja aena tuon mamman kunnon. Paremmin ku se ite.
Ja tiijjän jo ennenku se itekkää millonka sille isköö joku huonous.
Oltiimpa sittä lenkillä tahi pihassa.
Se meekäläesen vaenu sannoo sennii.
Niinku ilimat ja linnut ja muut.
- Ee sitä suotta sanota mitenkä ne hoetajat uupuu työssäsä...
Onneks tälläerree on tuo meekäläesen hoetajampesti ohite.
Vuan vaenu terävänä pittää silti olla.

- Kato äet, kato äet...pelj alakaa...

 Aena sitä kuitennii jiäpi enerkijata varastoon.
Sevverra että jaksaa pikkupelit tempasta.
Vaekka oes muuten mitenkä työtelijäs päevä ollunna.
Ilo irti elämästä!
Seon tämmöstä koeranelämätä tämä.
Työtä ja leekkiä. Illoo ja hapatustahhii.
Vuan enimmäkseen ilosta männöö.

- Kato äet, kato äet...jättipomppu lähtöö!

- Peto on tuas irti...!