sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Tepasteluva


Eelissäpäevänä uuvvistettiin sittä tuo vuate.
Ku olj pakkaspäevä.
Ee kyllä kylymä hyristännä.
Vuan hermo meenasj männä tuon hupun kansa.
Ku kokoaejjan tinki silimille kiäntymmään.
Sielä olj niskassa semmonen reekä.
Mistee sae laettoo taluttimen kiini pantaan.
- No sehä ee toeminna sittä yhtää.
Sillon se huppu lötkötti pitkimpiätä.
Eekä takkuulla nähnnä mittää sieltä alta.
Sittä äet vaehto sen talutusnarun tavallisesti.
Ja huppu lökötti sittä joko oekeella korvaläpällä.
Tahi vasemmalla.
Eekä yhtää hyvä sekkää.
Sakset uhkoo nyt sitä kapinetta.
Vaekka vähä kyllä eppäelen että mittee mahtaa siitäe hommasta tulla.
Äet ja sakset on hirveen huono yhistelmä.
Ja vuarallinen ympäristölle. Suati itelleen.




Äet huomasj kottoo lähtiissä että meellähä olj melekeen samat värit vuatteissa.
Ja iha sattumalta kuulema.
Oltiin siinä vähä niinku semmoset kööhämmiehen parishiltoni ja sen pinkkipaetakoera.
Sillä erotuksella että se hilttoni on nuorj ja nätti.
Ja äet ee.
Ja rikassii seon.
Ja äet ee sitäkkää.
Vuan samat värit olj.
Kyllä siinä jo joskus himpun turhamaenen naesimmeenen suapi semmosta suuremmualiman ja manhattanin tuntuva.
Ku oekeen mielj´kuvitustasa pinnistää. Hih.
 - Ja melekeehhän sitä voes sannoo että siinä oekeen sillä kätvoolkilla tepasteltiin.
Ku nuapurin kissihhii siitä niät usseesti kulukoo.



Tänäpäevänä paestoo lekettelj kuulkee iha ihtesä aarinko.
Vaekka juuttaan kylymee kyllä olj.
Äet meenasj tuassiisa hermostuva ku en pitännä liijjemmin kiirusta.
- No liijjan kylymee millekkää huvikseen teputtelulle.



Sittä nuapurin emäntä olj mänössä hiihtolenkille.
Ja hiihtee hulukuttelj yhtämatkoo jonnii aekoo siinä  meejjän kansa.
Äet ihmettelj että jopa rupesj koerampoejjan jalaka noosemmaan livakasti.
- No ku en oo monasti nähnnä hiihtämistä.
Muuta ku äet iliman suksija.
Ni oljhan se mukava kahtoo ja hilipetellä siinä rinnalla.
Oesin tok pitemmällehhii männynnä vuan äet kiännytti takasi.
Senkerran ku sitä oes meekäläenen oekeen vaahissaan mänössä lenkillä.
Ni sittä kiännytettään pihhaan takasi.
Kyllä ee joskus ymmärrä tuota naesen järejjuoksuva.






8 kommenttia:

  1. Varmasti näytitte hyviltä samoissa väreissä kotikylän kätvoolkilla! :) Tuommoinen huppu kuulostaa kyllä vähän hankalalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huppu on vihulaesen keksintö minummielestä. Onneks ee ollunna vastaantulijoeta kylärraetilla :)

      Poista
  2. Ollaanpa siellä tyylikkäinä samoissa sävyissä koira ja mamma! Näyttää hyvältä. Meillä on eukon kanssa punaiset takit pienemmille pakkasille.
    Huppu saattaa tosissaan olla vähän hankala. Minua häiritsee jo sekin, jos vaatteessa on korkea kaulus. Kutittelee korvaläppiä. Palvelijatar kääntää sellaiset kaulukset takin sisäpuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No iha olj sattumata nuo vuatteehevvärit :) Huput ja kaalukset on hankalija. Ja pipot. Huomenna jootuu laettammaan vaekka kuinka paljo piälle ku nyt on jo -22 pakkasta!

      Poista
  3. No nyt on tyylikkäästi sävy sävyyn :) Ihan hyvin pystyn teidät näkemään punaisella matolla poseeramassa, ehkä huppu leikattuna pois ettei mene kuvaushetkellä kenenkään silmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punasella matollapa hyvinnii :D Kuhavvuan ilikijjäes ies tuossa omalla kylärraetilla kulukee. Huppu suattaa olla ehken sillon hyvä jos joku tulloo vastaan ni ee tunnista meekäläestä :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ee ollunna mitenkää suunniteltu tuo. Vuan jopa pitj äetin siitäe kuva ottoo. Vähä nolottaa...

      Poista