Akanilimoo

 Eelissäuamuna sinkastiin isännän kansa pihalle jo hyvissä aejjon.
Ku tultiin pihhaan ni äet olj vasta konkoellunna petistä ylös.
Ja istu nokka mutterilla päevän ensmästä kahviannosta kiskomassa.
Tukka sekali ja rutut poskissa.
Vähä sennäkösenä ku oes justiisa kiskastu orapihlaja-aejjan läpi.
Katottiin parraemmaks että huastatettaan vasta ku toenen mukillinen on mänöllään.
Sittä suattaa jo suaha jottae asijallista asijjoohhii siitä.

Pihalla paesto aarinko. Ja uumoelj helleppäevee.
Ee jäläkeekää mistää ukkosesta eli satteesta.
Arvelin että suattaa tuas tulla valitustempäevä.
Enkä niinkää erehtynnä.
Äet sano kolomatta kahvimukija ryystäissäsä että olo on niinku elokuvassa.
Siinä Päeväni murmelina. Missee se ukkelj herree jokauamu sammaan päevään.
Että tässä sitä nyt elettään vuan tätä halavatun aarinkoo.
Joka juuttaan päevä.
Sanokoosa siätieteelijät mittee tahasa.

Sittä se mänj ja vetäsj kartiinit lassiin etteen.
Ja pisti kylymetyslaetteen piälle.
Tuntu ättäröevän että tämä männöö jo ruttiinilla.
Jokauamu sama homma.
Sammoo uattelin minnäe.
Ee ukkosta vuan aenasta akanilimoo.

Vuan eepä mittää.
Päevällä rupessii piliveen vetämmään.
Vaekka kuuma kyllä olihhii vielä.
Ja sittä aakesj taevaamportit. Viimennii.
Vettä rupesj työntämmään. Ja ukkonennii ilimotti itestään.
Tosin vuan kaakana jyrisemällä.
Äet vahti pilivijä.
Että mahtanookko tulla piälle vae männöökö tuas vuan ohi.
Kahempuolehhan niistä mänj enin osa.
Vuan saetta suatiin kuitennii.
Ja ilima viilenj kymmenellä asteella.

Tämä meejjän murmelj vetäsj sortsiin kaveriks villasukat jalakaasa ja liissitakin piälle.
Ja sano että nyt koeruus lähetään rapulle haestelemmaan raetista.
Siinä sitä sittä istuva pollotettiin vesj´satteessa kuistilla.
Vähäset neon nuo immeesen ilot.
Vuan kannatti sehhii istuksiminen.
Sitämukkoo ku ukkonen jyrähti ni akanilima asettu.

Satteehen välissä kävin pinkomassa räksiin karkotusreessuja.
Oljhan tuo mukava välillä viileemmässäe pistellä.
Ja kyllä olj immeesen nuamavärkki ilonen ku olj kokopäevän pilivessä.
Siis taevas. Ee onneks immeenen.

Vasta äskön rupesj aarinko tuas tillistelemmään.
Vuan iha on siällisissä lukemissa pysytellynnä ilima kuitennii.
Pystyttiin iha oekee lenkkihhii tekemmään. Pitkästäaekoo.
- Tosin kyllä oesin hyvinnii voenna ellee iliman sitähhii.
Ku ee kuitenkaa suanna haestella tievvarsj´heenikoeta. Kiärmeehempelossa.
Vuan tuljpaan tehtyvä.
Saepahan tuo äettii muuta tekemistä ku piliviin vahtuuta.
Ja uuvven satteen oottelua.
Ja sinne taesj lenkkitien varrelle jiähä sehhii akanilima.
Joka tinki tuas olemmaan tulollasa aaringon taatta.

Jos on vorekalla ja ilimatieteellaetoksella ihmettellöövät.
Etton nettisivujen kahtojamiärä lisinnä.
Ni seon kyllä enimmältään takkuulla äetin ansijota.
Kyllä oon varma ettee kukkaa muu oo yhtä tihheeseen niillä sivuilla hypännä.
Ja nyt ku se lööti vielä ne norjalaesettii siäennusteet.
Ni eepä mittää muuta katotakkaa. Ku sitä siätä.

Että näen sitä on tiälä viikollopullehhii kiännytty.
Samalla konstilla ku viikkoo vietetty.
Kyllä oon sitämieltä. Että siän tietää parraeten ku kahtoo lasista pihalle.
Kyllä ee tarvihe konneen iäressä sentaatta päeväsotalla istua.