Hyytävätä

 - Erehyinko joskus sanommaan että tulispa jootuin syksy...!
Tätä sitä jootu eelissäpäevänä miettimmään tingalle.
Mamma kolusj kuappija. Ja vetj sieltä meekäläesen saehualarin.
Sano että nyt on pantava tämä piälle.
Tuuloo aenahhii kummenen metrijä sekunnissa.
Ja roemii vettä vuakasuoraan.
Ja eekaet siinä aattanna mikkää.
Siihe viännettiin tassuva lahkeeseen.
Ja noejjuttiin vetoketjun kansa.
Ku meenasj selekäkarvat tunkee välliin.
Kiännettiin kaalusta kaksinkerroen.
Ku ee oes muuten piäkää näkynnä sieltä.

Ja jo sittä ilimenj ooto homma siinä sitä piälle ängätessä.
Ylleesä ruukkoo kaekki vuatteet kitistyvä komerossa.
- Aenahhii äet aena niin sannoo.
Vuan nyt olj käännä päevvaston.
Hualarj olihhii venynnä omija aekojjaan.
Jootu kiärimmään lahkeetahhii rullalle.
Ja rinnukset muata viisti.
Vaekken oo totistettavasti laehtunna rammookaa sen hualarin oston jäläkeen.
Ja ku muita vuatteeta kokkeeltiin ni nepä olihhii sopivata taekka kinttanata.
- Mikä vennyy ja mikä kitistyy.
Näenköön sitä nyt jootuu tuassiisa hualarj´kaappaan.
Ku ee varmaan sitä vaehtoehtoo lasketa.
Että määräkoera muokattasj hualarin mittoehin isommilla eväsannoksilla.

Ee muuten ollunna mittää hinkuva liikakehella se vuate piällä.
Aenakkaa tielleppäen.
Kottiimpäen mänj kuluku meleko sujakasti.

Onneks tänäuamuna ee ollunna hualarj´kelijä.
Näpsäkkä pikkupakkanen ja kuura muassa.

Ja pihatie olj kokenna melekosen muutoksen.
Meekäläesen tietimätä.
Nii olj ku kiitorata.
Siinä passoo nyt huonommallae tasapaenolla immeesen kulukee.
Ee iha het ojjaan kellaha.
Jos nyt ee kovin ruppee heettelemmään.

Mahottoman kylymästi on kyllä pohjostuulj hyytännä.
Äet sano että nyt pittää vähä ruveta semmosta karastumisharjotusta pitämmään.
Ettee iha ens tuulille het loemija piälle panna.
Ja pikkupakkasettii männään iliman paetoja.
Jos niät vuan kaenalot kestää.
Kyllä ee tuntunna mukavalle se puhurj.
Kyllä on epäreeluva se ku itelle viänti vyllijä piälle monneen kerrokseen.
Ja sittä meekäläenen viijjään iliman mittää sinne hyytymmään.