Ihmetyttää

 Lehet lentellöö puista. Ja ovat keltasina ja punasina.
Syksytuulj puhaltelloo topakasti.
Ja ensmäset Joolulehet on kaapoessa myytävinä.
Joella nyt ee liijjemmin oo tekemistä puihen kansa.
Paetsi nyt tietennii joolukuusen.
Ja pikkujoolumaenoksijahhii jo esillä.
Joolumarkkinoeta maenostettiin jo yhessä avviisissa.
Ee liene eppäelystäkkää mihinkäpäen ollaan mänössä.
Vaekka jottii vielä koettaa elätellä toevetta.
Että josko ies yks liki hellepävä vielä.

Uamusilla olla öllötti hyvinnii pilivistä.
Ja kosteemmakusta.
Hämähäkin tekeleetä olj tievvarret täännä.
Niitä tutkiissa meenasj männä aekoo.
Ku ihmetytti ne tekeleet, joka heenässä omasa.
Onse niilläe pitännä olla melekonen lankavyyhti ahterissa.
- Mitenkään sitä sen kokoseen elukkaan niimpaljo lankoo soppiihhii.
Ku on semmoset verkot suaneet punottuva.
Oon melekovarma että on siinä usseempi pitännä olla hommassa matkassa.
Ee tuota nyt mitenkää yhteen elukkaan niimpaljoo sopine tuota punonta-aenesta että suapi monemmetrin matkalle sitä piisoomaan.

Sehhii asija on ihmetyttännä.
Ku on mahottoman paljo ilimestynnä tälle syksylle punasija puita.
Ee oo ennen nuin montoo ollunna punasina.
Pihapihlajahhii joka on ylleesä vuan kellastunna, ni nyt on punaseks ruvenna mänemmään.
Ja monj muuhhii.
Mahtanookko olla tuon kuuman ja kuivan kesän tekosija.
Meejjän vahinko-orapihlajahhii on ensmäset marjat tehä ängännä.
Vaekkon jo monta vuotta tuossa itekseen vuan toljottanna nurmikolla.
Eekä oo liijjemmin vaevanna ihteesä kukkimalla.
Suati marjanteolla.

Poovvan Pekka tuntuu justiisa povvaelovan syysmyrskyvä laavvantaelle.
Äet jo intoeloo.
Ku se olovinnaan tykkee kovasta tuulesta. Ja  jonniillaesesta myräkästähhii.
Mahtanookko olla vielä yhtä myräkkäintonen sennii jäläkeen.
Jos takapihan puolj´laho koevu kurahtaa kuatuva mökinnurkan piälle.
Ja mökki pärreiks.

Kohta pittää kaevoo haravat aetannurkasta. Sano äet.
Ja tuskaelj jo valamiiks.
Että mikä ne tuas jaksaa haravoejja ja kerätä poekkeen.
Ku näätöstää että jokavuosj niiton vuan enämpi ja enämpi.
- Kumma ilimijö tuohhii. Ku ee niät oo entisestään puut lisinnä.
Siinä sitä ihmetystä immeesellä.
Kyllä tiijjän mistee tuohhii johtuu.
Seku ruppee immeenen vanahenemmaan.  Ja köpistymmään.
Ni se tunnustaa että mikä ennen olj pikkuhomma.
Onnii nyt sittä jo oekee savotta.
Semmosta se näkkyy olovan.

Ja huomoo tuon köpistymisen jo muustae toeminnasta.
Niinku vaekka tästä meekäläesen sihteerj´hommasta.
Sannoovat viisaat että mitä poemusemmat aevot ni sen virkeempi toeminta sielä.
Nuorena neon hyvinnii poemuset
Ja vanahetessa ne poemut ruppee oekijjammaan.
Niimpä seon toellaan käännä tiälä.
Ennen olj sillee nuama ja poemuset aevot.
Nyt on justiisa päevvaston.