Viärä hällyytys ja viiminen kiäntö

Se suatto kuulkee nyt käävvä nii että meekäläenen jootuu tästä vielä optikolla käämään...
Löen niät lenkillä nelj´tassujarrutuksen piälle ku katoen että susj tiellä männä vilikettellöö.
Äet sano että oo tok hupattamata. Sehä on harmoo postj´aato.
Nuin sitä suattaa erreös tulla.
Äet lenkille lähtiissä sitä susj´tutkoo syynäsj.
Ja sano että eepä oo yks pantasusj kaakana.
Ja sillähä on se kasakkapartijo matkassa kansa.
Taesj joku sannoo että kolome kaverija.
Silläkö lie nuin viärin silimiin näättännä.
Että viärä hällyytys tulj.
Vae ruvennooko se jo ikä tekemmään tekosijjaan.

No sepä olj hyvä asija.
Että se olj vuan postj´aato se kulukija.
Tohittiin jonniimmatkoo männä vielä.
Ja sittä pyörähtee pihhaampäen takasi.
Mukavan rapsakka kelj olj kyllä.

Porstuvan nurkassa on tuo äetin ruusu ryyköttännä jo ensmäsistä pakkasista lähtiin.
Äet tuntu sanovan että kovi on jo kuivakan näkönen.
Pittää kyyvvitä Ukin kellarriin talavehtimmaan.
Sittä ku se sen pihalle otti ja kuivat lehet siitä puisti poekeeen ni kappas vuan.
Sieltähän löötyhhii kukkaset.
Siinä se olj porstuvassa ängännä vielä viimisijjään monta kukkoo.
Eekä tuota vielä ruahtinna toemittoo pimmeeseen kellarriin.
Äet sano että kukkikoot nyt ku kerta alotti.
Ja sittä tulloo kyiti viemään pimentoon.

Nyt tässä kuulkee pitäsj ruveta siihen talaviaekaan lattaatummaan.
Ku sitä pittää kohtapuoliin niitä kelloja kiännellä talaviaekaan.
- Jos tuo lie nyt sittä se viiminen kiäntö. Toevommukkaan.
Kaks kelloo on jo kiännetty.
Vielä oes kaks jälellä.
Äet tuntu sanovan että pitäskö panna neljän aekaan herätys.
Ja sittä noosta ja kiäntee ne tunnilla tuakseppäen.
Oes kuulema mukava köllähtee takasi pettiin ja uatella että vasta nuivvähä ku kolome tuo kello.
Vielä suapi makkeeta unta vettee monta tuntija.

Tosin äetin tuntiin se ee saes sittä unta tovviin.
Vuan ähkisj ja kylykee kiäntelisj nii ettee saes sittä muutkaa muata.
Ja sittä justiisa sikkeemmässä unessa ku pitäsj noosta.
Ku ee sitä päeväsotalla kuitenkaa muata piä.
Se jo rätnäsj että mitenkään se tuo Iivarin kello sittä kiännettään.
Ettee sinkase jo viijjen aekaan ylös.
No en takkuulla sinkase.
Vaekka nyt tänäuamuna heräsinnii jo kuuvvelta.
Ni se olj vuan poekkeostappaas.
Olin niät siätännä sissäesen kellon erreöksessä viärin.
- Sitä ku meekäläenen sannoo itelleen iltasilla että siihe ja siihe aekaan pittää noosta.
Ni niin se tapahtuu.
Semmonen sissäenen kello on joka toemii niinku ite haluvvaa.

Semmonen se oes tarpeeseen meejjän immeesillehhii.
Eepä tarvihtisj pistee herätystä kilikattammaan.
Taekka voeshan ne kyllä sannoo meekäläeselle.
Että mihinkä aekaan herättee. Ni sittä herättäsin.
Oes tuo mukavampi niihennii herätä lempeeseen lipasuun nuamalla.
Ku siihen pilipatukseen mikä ylleesä kuuluu.