Sumusta ja saetta

Pyhhäempäevä on pietty. Ja kohta tämä jäläkipyhähhii.
Ja haatuumuat on loestanna valosana. Ku on kynttelit ja lyhyt palanna.
Monet on jo laettanna pihamualleennii kaekellaesija valoja.
Ee nuo kyllä yhtää pahaks.
Ku on kokopäevän uamusta iltaan pimmeetä.
Männäsyksynä olj tähä aekaan lunta.
Vuan sittähän ne jo sulj poekkeen. Sen tovin olj kuitennii valosampata.
Nyt ee oo merkkijäkkää lumesta.
Sumusta ja saetta vuan.

Meellä ee loesta pihalla mikkää ylj´miäränen valo.
Ku äet on sitämieltä että ne kuuluu joolunaekaan.
Minummielestä oes oekeennii passelija jos ies joku tuiju oes lissee palamassa pihalla.
Ee kuitenkaa vielä mittää joolukuusia ja joolupukkija niinku jossae jo kuulema näkkyy olovan.
Vuan ku ee taevu meekäläeset töppöset valojen laettoon.
Ni on ooteltava sittä että lähemmäs jooluva männään.
Jos vaekka sittä immeeset omine näppineen ne ripustasivat.

Äet olj eelissäpäevänä käännä ison kaapunnin isossa nimeltä maenihtemattomassa kotj´konekaapassa.
Telekkarija ostattelemassa.
Sielä se olj tollistellunna kakskymmentä minnuuttija eekä yhe´aenutta myyjee suapusalla.
Olj sittä tympäännä ja vaehtanna toeseen issoon nimeltä maenihtemattommaan saman alan kaappaan.
Pyörinnä sielä telekkariin iäressä.
Ja sama homma. Ee nii kettää myyjee näkynnä.
Sittä viimen olj kaks juippija ilimestynnä kaapan toeseempiähän tiskin tuakse.
Ja sieltä vissiin katelleet että kaavvanko tuohhii keppimummu sielä kehtoo pyörijä.
Että mänis nyt kottiisa ettee tarvihtisj männä kaapantekkoon.
Ku justiisa oes kahviaekahhii.
Ja Rampin taekka Jupun vuoro tarjota munkit.

Lopulta olj luappassu etenkehtasesti myyjä siihe kyselemmään.
Että no mittees sitä nyt sittä etittään.
- No mitteehän. Telekkarj´rivin eissä.
Äet olj meenanna sannoo että karvahattuva tässä talaveks etittään....
Että semmosta asijakaspalaveluva kuulu olleen.
Nämä kaapat vielä isosti maenosti pyhhäempäevätarjooksija.
Ja sittä ee ies myyjee niitä kaappoja tekemmään.
Olj kuulema viiminen kerta semmosessa puttiikissa.
Sivistyttiin isännän kansa iltasilla tuas muutamalla uuvvella rumemmanpuoleesella sanalla.
Ku niät äet kottiutu ja huasto tappaaksesta.

Joskus sitä pittää rohkasta ihtesä ja lähtee uuvvelle tielle.
Ku jos vanahalla ee matka tunnu ennee eistyvän.
Ja jos nyt ensmäset askeleet sattussii mänemmään vähä tamparoenniks ni ee piä välittee.
Se suattaa ottoo oman aekasa ennenku jalat oppii uuvventien tunnun.
Vuan kyllä ne oppii ja sittäpä se onnii jo hyvä männä hilikutella etteempäen.