Viikon aluks

- Etkö tuota jo kallistuskulumasta ossoo piätellä että jootasj tästä jo kottiimpäen....

Nassaatti pakkasen. Näen viikon aluks.
-12 näätti mittarj uamusilla.
Eekä tuo laahtunna het senkää jäläkeen.
Immeenen rupesj harimoemmaan pihalle lähtöö.
Ja se tiesj tietennii sitä että vuatetta pitj panna piälle enämpi ku jakso kantookkaa.
Muute oes ollunna oekeen hyvä käpästelykelj vuan pikkukivet kierty lumj´härmän matkassa varpaehevvälliin.
Vähämpiästä äet jootu könyvämmään kontilleen tielle.
Ja puhistelemmaan meekäläesen anturoihevvälit ja varpaat.
Siinä se lenkkiaeka veny ku se sieltä ihtesä työläästi aena pystyttelj.
- Ee mikkää heleppo homma näätästännä olovan tuommoselle kankeemmampuoleeselle tuaploojalle.

Onkaet se jossae ollunna varmaan kylymempööhhii.
Vuan nuin äkikseltää kyllä olj meleko raettiimmakusta.
Aekasa kestää tuas ennenku tottuu.
Ja justiisa ku tottuu ni sittähän seon jo hellettä.
Ee kuulkee ennee puolta vuottakkaa ku alakaa tuas olla kiärmeet lipakkana liikkeellä.
Ja ilima sevverra lämmintä ettee toenna päevällä lenkille männä.
Että lohuks vuan semmosille jotka ee talavesta tykkee.
Ja meekäläehhän kyllä tykkee.
Kuhavvuan ee elohoppee iha pohjijjaan myöte laske mittarissa.

Ja juohtupa tässä kuulkee semmonennii mieleen.
Että kuukaavven piästä elettään jo joolupäevee!
Pukki on käännä ja lahjat aavvottu.
Ja immeeset makkoo mahanahkat pinkeenä ja voevottelloo.
Että ku tuas tuljllii syötyvä koko vuuen eistä.
Ja että millonkaa ee ennee syyvvä nuimpaljoo.
Sittähän sitä onnii jo eissä uuvven vuuen nakkipilleet.
Ja voepi ruveta oottelemmaan piäsijjäeslammasta ja mämminsyöntijä.
Ja jopa jootuu siihen sittä kohta se rillikaasj ja juhannus.
Että semmostahan seon. Tärkeetä elämisessä.
Yhtä syömistä ja juhlimista.
Jos kahtoo nuita immeesten toohuja nuin niinku tarkemmalla silimällä.

Entäs sittä ne välj´aejjat mittee sinne jiäpi...
Ne tavalliset arkipäevät. Joeta ee haluta uatellakkaa.
Nehän männöö voevotellessa pimmeetä ja kylymee.
Saetta ja hellettä.
Ja sitä tasasen tympeetä arkee jollonka ee millonkaa mittää tapahu.
Työtä vuan. Ja möllötystä.
Eekä taejja kukkaa muistoo siinä uatella.
Että justiisa niistä päevistä se oekee ja aeto elämä tulloo.
Ja niihin se pittää tehä.
Ja ne juhlapäevät ja syönnökset on sittä vuan semmosta lisäpoonusta.